JOS lehmäkin lentäisi.

GLORIA -lehdessä on vakiona henkilöhaastattelu jossa haastateltava avaa sielunsa sopukoita paljastamalla hänelle tärkeitä asioita aakkosten auttamana. Glorian Ruoka&Viini -lehdessä taas ruokaihmiset kertovat omat mieltymyksensä lauseen alkasessa olettamuksella JOS....

Monta kertaa on käynyt mielessä että voi kun minäkin voisin elämääni noin analysoida. Kunnes hoksasin että eihän tässä tarvitse lehtihaastattelua odotella. Siihen kun voi mennä vaikka koko elämä. Enemmänkin.

Sinäkin voit listata omat lauseesi. Anna intuition puhua, joskus sieltä voi paljastua jotain mielenkiintoista.

Glorian Ruoka&Viini -lehden innoittamana (numero 8/2014 oli muuten niin täynnä mielenkiintoisia reseptejä että luulen 2015 tammikuun kuluvan niitä testaillessa!) tein ihan itse itsestäni artikkelin "JOS".


Juustoja & liian pieni jääkaappi.

JOS avaisit jääkaappini, huomaisit että se on aivan liian pieni! Täytyy olla aika fakiiri että saa kaapin pysymään järjestyksessä. Mutta siellä on aina juustoja (parmesaania ja fetaa ainakin), munia, tuorepastaa ja pinaattia. Ja sitten paljon kaikkea mitä tässä ei kehtaa luetella. JOS määrittelisin Suomen ihanimman keittiön, siellä olisi ISO JÄÄKAAPPI, ehkäpä oikein erillinen kylmähuone! Paljon säilytys -ja laskutilaa. Iso ikkuna josta merelliset näköalat. Niin ja varmaankin kaasuliesi. En ole koskaan omistanut kaasuliettä, mutta olen varma, että juuri siitä pitäisin. JOS jotain kaipaan omaan keittiööni niin suuremman jääkaapin. Kyllä, joku voi viisastella, että kyllä hyvin suunnittelemalla ja hyvin organisoimalla pienenkin jääkaapin saa toimimaan. Mutta minä kun en halua suunnitella enkä juuri organisoidakaan. JOS pitää valita keittiössä kauneuden ja käytännöllisyyden välillä, valitsen ilman muuta kauneuden. Tai hyvän keittiöfiiliksen. Huonossakin keittiössä tekee hyvää ruokaa jos fibat ovat kohdallaan. Ei tarvita välttämättä juoksevaa vettä eikä hyvää hellaa. (Tosin näin arkikäytössä käytännöllisyys toki nousee valinnassa ykköseksi.) JOS jotain juuri nyt himoitsen, niin tyttären Italiasta tuomaan Motta -kakkua ja salamia. Molempia olen jo haukannut ja täytyy myöntää,  että vaikka tässä ruokakauppiaita ollaankin, niin ulkomaisista ruokatuliaisista en ole koskaan kieltäytynyt. Vaikka samaa tuotetta saisikin Suomesta,  tietoisuus siitä,  että se on ostettu "paikanpäältä" antaa tuotteen maulle lisävivahteen. JOS  olisin jälkiruoka, olisin juustolautanen kera hillokkeen ja punaviinin. Ehdottomasti. Ja siksi että juustolautasella on monia erilaisia laatuja, erilaisiin tunnetiloihin ja erilaisiin mieltymyksiin.  Ja hilloa tai hilloketta tarvitaan jotta juuston omaleimainen maku pääsee oikeuksiinsa.

Jos en olisi kauppias/yrittäjä, olisin näyttelijä. Suosittu ja menestyvä näyttelijätär. Saisin kaikki mielenkiintoisimmat roolit ja komeimmat vastanäyttelijät. Tarinoiden kautta pääsisin oppimaan uutta  ja pääsisin kätevästi tutustumaan erilaisiin ihmiskohtaloihin ja kulttuureihin. Tosin minulla olisi vain vähän vuorosanoja koska olen huono muistamaan mitään ulkoa....

Tunnelmaa pitää tukea myös ulkonäöllä;)

Pitkän tauon jälkeen meillä vietettiin iltaa intialaisessa makumaailmassa.
Mies valmisteli kanan marinaadiin. Minä viimeistelin. Yhteistyö sujui ja tätä herkkua en jaksa olla ylistämättä.

MURGH TIKKA MASALA

2 broilerin koipi-reisipalaa
Marinadi:
2 dl jogurttia (Bulgarian)
1 rkl viinietikaa
3/4 tl kurkumaa
1 valkosipulinkynsi
1/4 tl viherpippuria

Lisäksi:
1 sipuli (tai paprika)
öljyä
pala inkivääriä
valkosipulinkynsi
tomaatti
1/4 tl kurkumaa
tuoretta chiliä
25 g tuorejuustoa
tilkka vettä tai maitoa

Leikkaa broilerinliha suupaloiksi. Sekoita jogurttiin mausteet ja viinietikka. Laita broileri marinoitumaan jääkaappiin mieluiten useiksi tunneiksi.

Kuori ja hienonna sipuli (tai paprika). Kuullota öljyssä ja lisää hienonnettua inkivääriä sekä hienonnettu valkosipulinkynsi. Sekoittele joukkoon paloiteltu tomaatti, vähän kurkumaa ja hiennonnettua chiliä. 

Lisää mairnoituneet broilerinpalat ja kypsennä niitä sekoittaen noin viisi minuuttia. Paloittele joukkoon sulatejuustoa ja kaada tilkka vettä tai maitoa.

Peitä pannu kannella, pienennä lämpöä ja anna ruoan hautua 15 minuuttia.

Vinkki: Lisämausteeksi sopii hyvin ripaus jauhettua neilikkaa tai curry joko jauheena tai tahnana.

Meillä Murgh Tikka Masalan kanssa tarjotaan Basmati -riisiä, Mango Chutney, Raita sekä Naan -leipää.

Ehdoton suosikkimme!

Vaikka kaikki ei olekaan mahdollista, pienten makuhetkien avulla elämä maistuu hyvältä.
Ainakin paremmalta;)

Terveiset Tuurimartalta!

Törmäsin netissä Marttojen "Oletko joulun supermartta?" - testiin.  Ja tietysti tein testin.
Testissä mitattiin joulunajan ruokatietämystä ja sain selville että olen tyypiltäni "Tuurimartta".
Tämän olisin toki ilman testiäkin osannut päätellä.

Luonnehdinta "Tuurimartasta":

"Tuurimartan saattaa joinakin vuosina juuri ennen joulua vallata suunnaton jouluhuuma. Silloin hän päättää leipoa tortut taikinasta alkaen itse ja väkertää piparitalon pikkuruisine asukkaineen. Hän hehkuu joulumieltä ja jakaa tuttavilleen itse askarreltuja kortteja ja koristeita. Mutta sitten, seuraavana jouluna, tuurimartta on aivan toisella tuulella. Hän ostaa torttunsa pakasteesta ja keskittyy syömään suklaata kuusen juurella. Koska sillä kertaa tuntuu siltä ja on ihan hyvä niin."

Tee hauska testi, tuloksia ei ole pakko julkaista.
Oletko joulun supermartta? 


Tämän Tuurimartan valtasi suunnaton jouluhuuma. Tasan vuosi sitten. Tein kaikki joulun laatikot. Alusta asti itse ja lisäsin valikoimaan perheemme uutuuden, maksalaatikon. Vaikka en ole leipojatyyppi, väsäsin kohtuullisen isotöisen viskikakun. Hankin kuuseen uudet koristeet ja keitin glögisiirappia. Ripustin kaikki olemassaolevat koristeet esille jo hyvissä ajoin ja toimitin ystäville joulutervehdykset. Ilahdutin perhettä pukeutumalla punaiseen mekkoon ja jaoin muutenkin joulun ihanaa tunnelmaa hymyin.

Tänä vuonna emme vietä perinteistä joulua. Tuurimartta on toisella tuulella. Mutta viime joulua on mukava muistella. Erityisesti näitä kahta herkkua. Kun seuraavan kerran jouluhuuma valtaa, valmistan nämä uudelleen!

MAKSALAATIKKO

1 1/2 dl   puuroriisiä

5 dl         vettä

1-2         sipulia 

pari lusikkallista voita

3 dl        maitoa (punaista)

2 dl        kermaa

300 g    jauhettua maksaa

1           muna

3 rkl     siirappia

1 tl       suolaa

1 tl       valkopippuria

1 tl       raastettua inkivääriä

1 tl       meiramia

(rusinoita desin verran)

1. Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä. Noin 10 minuuttia.

2. Jos käytät sipulia, kuullota ne voissa.

3. Yhdistä kaikki aineet, sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun vuokaan.

4. 200 astetta, noin tunti.

Helppoa kuin heinän teko.

Miksihän tätä herkkua ei tule tehtyä useammin?

JOULUYÖN VISKIKAKKU (8 annosta)

Ohje Glorian Ruoka&Viini 8/2013

100 g tummaa suklaata

100 g normaalisuolaista voita

1 rkl hienonnettua, tuoretta rosmariinia

3 munaa

1 dl sokeria

1 dl mantelijauhetta

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

JAUHOTTAMISEEN

2 rkl voita

2 rkl kaakaojauhetta

VISKIHEDELMÄT

10 pehmeää kuivattua aprikoosia

1 dl kivettömiä kirsikoita sokeriliemessä

2 dl viskiä

SVEITSILÄINEN MARENKI

3 kananmunanvalkuaista

1 1/2 dl sokeria

KORISTEEKSI

manteleita

hasselpähkinöitä

rosmariinia

tomusokeria

(hunajaa)

1. Paloittele aprikoosit. Laita ne ja kirsikat viskiin maustumaan vähintään 2 tunniksi.

2. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele pieni irtopohjainen kakkuvuoka (halkaisijaltaan n. 17 cm) ja jauhota se kaakaojauheella.

3. Paloittele voi ja suklaa kattilaan. Sulata ne miedolla lämmöllä. Hienonna rosmariini joukkoon.

4. Vatkaa munat ja sokeri sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi. Yhdistä kuiva-aineet keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon. Lisää suklaa varovasti käännellen. Kaada taikina vuokaan.

5. Paista kakkua uunin alatasossa noin 25 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä kosteaksi. Anna jäähtyä. Voit tehdä kakun tarvittaessa tähän saakka tarjoamista edeltävänä päivänä.

6. Valmista marenki vesihauteessa. Erottele valkuaiset teräs- tai lasikulhoon, joka on tarpeeksi iso istumaan kattilan päälle. Laita kattilaan vettä niin, että se juuri ja juuri hipoo kulhon pohjaa. Kuumenna vesi höyryäväksi. Lisää sokeri valkuaisten joukkoon ja nosta kulho kattilan päälle. Sekoittele sokeri-valkuaisseosta silloin tällöin, kunnes sokeri sulaa ja lämpötila on noin 60 astetta. Varo, ettei valkuainen ala hyytyä. Nosta kattila levyltä. Vatkaa marenkimassaa vesihauteessa sähkövatkaimella noin 5 minuuttia, kunnes se on kovaa, valkoista vaahtoa.

7. Irrota kakku vuoasta ja nostele tarjoiluvadille. Lusikoi osa marinoituneista hedelmistä ja muutama ruokalusikallinen viskiä kakun keskelle syntyneeseen syvennykseen. Säästä loppu viski  ja osa hedelmistä koristeluun. Lusikoi marenki kakun päälle kuohkeaksi kuorrutteeksi. Halutessasi voit paahtaa marengin kaasupolttimella.

8. Koristele kakku pähkinöillä, hedelmillä ja rosmariinilla. Siivilöi tomusokeria päälle. Kakku säilyy täytettynä pari päivä. Halutessasi voit sekoittaa lopun viskiliemen tilkkaan hunajaa ja kaataa liemen kakun pinnalle juuri ennen tarjoamista.

Hieman aikaa, viitseliäisyyttä ja tarkkuutta (tässä en uskaltanut sooloilla) vaativa, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen! Jos minä onnistuin, tässä onnistuvaat kaikki!

Näyttävä ja täyttävä jouluherkku!

Nämä kaksi herkkua siis Tuurimartan joulukokeiluja,  jotka jäävät odottamaan seuraavaa inspiraatiota:)

TERVEtullut vaihtoehto glögille!

Vaikka glögin nauttiminen kynttilän polton ohella on parasta joulunodotus -puhdetta, täytyy myöntää että olen hiukan kyllästynyt valmisiin glögivaihtoehtoihin.  Lähinnä niiden makeuden takia.  Samoin en ole koskaan pitänyt rusinoista enkä kyllä manteleistakaan, mutta kyllä niitä silti tulee glögin sekaan lisäiltyä. Miksihän ihmeessä?

Löysin sattumalta kaksi uutta, herkulliselta kuulostavaa juomaohjetta. Drinkkiohjeet antoi baarimestari  Mika Räisänen ja päätin oitis että nämä tulevat korvaamaan tämän talvikauden joulu -drinksut. Toinen maistuu kuumana, toinen kylmänä. Kaikille makunsa mukaan.

Terveellinen, kaunis, maistuva. Tämän kauden glögi -haastaja nro 1.

GOJITOTI

granaattiomenasta puristettua mehua

karpalomehua

hunajaa

sitruunaa

gojimarjoja

koristeeksi minttua

1. Esilämmitä lasi täyttämällä se kuumalla vedellä.

2. Purista granaattiomenasta "shotillinen" mehua. (Minä puristin mehut ja siemenet blenderiin ja pistelin mehuksi. Hieman jäi rakeinen koostumus, mutta oli mukava suutuntuma.)

3. Kaada granaattiomenamehun päälle kuumennettu karpalomehu.

4. Lisää sopivasti hunajaa makeuttamaan ja purista sopivasti sitruunasta mehua.

5. Kauho gojimarjoja rusinoiden tapaan koristeeksi ja makupalaksi. (Et usko mutta meillä ei ollut gojimarjoja joten lusikoin joukkoon granaattiomenan siemeniä. Sekin toimi!)

6. Koristeeksi jotain vastaväriä, siis vihreää:) Vaikkapa minttua.

7. Jos haluat terästystä, rommi, gin tai vodka käyvät hyvin. Minä kokeilin ginillä. Toimi.

Paitsi herkulliset, myös superterveelliset raaka-aineet!

INKIVÄÄRIDRINKKI

inkivääriä

kurkkua

jääpaloja tai jäämurskaa

kivennäisvettä

hunajaa 

sitruunaa

1. Murskaa tai raasta sokeripalan kokoinen pala inkivääriä. (Raastoin - helpoin tapa.)

2. Lisää lasinpohjalle n. 2 cm palanen kurkkua ja nuiji nämä yhdessä hienoksi (varmaan voisi pyöräyttää myös blenderillä) muussiksi.

3. Puserra joukkoon sopivasti sitruunamehua ja makeutukseksi hunajaa. Testaa happokkuus ja makeus.

3. Lisää jääpaloja tai murskaa niin paljon kuin lasiin mahtuu.

4. Lisää kivennäisvesi ja sekoita inkivääri/kurkku -massa lusikalla tehokkaasti irti lasin pohjasta.

5. Koristele kurkkuviipaleella tai palasella inkivääriä.

Koristeena kiekura kurkkua!

Ystäväni ihmetteli että miten ihmessä minulla, työssäkäyvällä äidillä voi olla aikaa työpäivän jälkeen puuhastella kokkikokeilujen ja niistä kirjoittamisen, jooga - ja valmennusharrasteiden ja tanssituntien kanssa. 

Minä olen sitä mieltä että kaikkeen mukavaan löytyy aikaa. Aina. Kyse on valinnoista.

Mutta kysypä milloin viimeksi silitin tai mankeloin lakanat, pesin ikkunat, järjestin valokuvat tai siivosin sukkalaatikon. En muista. Kyllä semmoisia hommia ehtii myöhemminkin tehdä. Ja jos jää tekemättä niin ei se maailma siihen kaadu. Minusta noihin hommiin sopii sanonta: "Mikä kiire tässä on, eihän talo ole tulessa!"

Varsinainen "bloggari".

Hankin blogioppaan. "Blog by the book - blogiopas" tarjoaa paitsi yleistietoa blogin perustamisesta ja pitämisestä, myös esimerkkejä ymmärtääkseni suosituista ja menestyneistä blogeista ja pitäjistään - bloggareista. Kuulunko joukkoon?

Näitä oppaita ei montaa versiota kaupasta löytynyt. Eikä kai sitä lukemalla bloggariksi opi?!

Aika nopeasti määrittelin oman blogini kulmakivet:

Perustaminen: 
Idea lähti vitsistä johon perheen teinit löivät löylyä kuin juhannussaunassa. Tiesivät äitinsä olevan yllytyshullu ja piittamaton muiden arvioista liittyen tekemisiensä järkevyyteen.

Ulkoasu:
Ulkoasu on hetken inspiraation tulos. Postausten ulkoasua ei viilata eikä höylätä. Mies koittaa korjata kirjoitusvirheet. Jos ehtii ennen kuin "julkaise" nappia on painettu.  Kuvat otetaan nyt eikä suunnitellen.  Kun teineillä on aikaa, he auttavat. Huomaat kyllä milloin teineillä on ollut aikaa. Tai milloin raha on vaihtanut omistajaa.

Sisältö:
Blogioppaan ohjetta, "tekstiin ei kannata suhtautua liian kunnianhimoisesti" on kuunneltu. Sisältö syntyy jos ja kun hyvää ruokaa ja tarjottavaa on syntynyt onnistuneesti. Epäonnistumisista ei kerrota.
Reseptit ovat pääsääntöisesti muiden kehittelemiä, mutta usein pakonsanelemasti tuunattuja. Tosin sanoen, raaka-aineita ei ole saatavilla, ne on unohdettu hankkia, reseptiä ei ole ymmärretty tai se on haluttu yksinkertaistaa esim. aikapulan tai laiskuuden takia.

Lukijat ja kommentit:
Lukijoitani ovat ainakin teinit (2 kpl)  ja mies (pakko-oikolukua). Sekä facebook -ystävät,  joille uusinta postausta pakkosyötetään niin kauan että ymmärtävät linkin avata. Uusia lukijoita koitetaan houkutella herkullisilla kuvilla ja ennenkaikkea vinkeillä herkkullisista kokeiluista. Kommentit pitäisivät bloggarin toki aktiivisempana;)

Blogi ja minä:
Lainaus taas blogioppaasta: "Blogit halutaan pitää pääosin inspiroivina ja positiivisina kanavina lukijoille. Jos itse pyrkii postauksissaan löytämään mukavia asioita päivästään, voi omakin mieliala yllättäen kohota." Piste.

Sponsorit:
Tässä on blogini osoite: www.kauppiaskokkaajakokeilee@blogspot.fi
Olen kiinnostunut kaikkien yritysten tuotteista ja ne saattaisivat kiinnostaa lukijoitani.

Näillä määrittelyillä päädyin siihen että minä olen kuin olenkin bloggari. Omanlaiseni ja se riittää.
Olisiko sinunkin jo aika julkaista päiväkirjasi?

Kyllä se aina vähän suunnittelua vaatii:)

Ja loppuun vielä se tärkein osio. Ruokakokeilu -osio.
Olen kokeillut ja testaillut  vuosien aikana useampaakin versiota maa-artisokkakeitosta. Hyviä versioita on monta, mutta nyt löytyi blogin -arvoinen, maailman paras maa-artisokkakeiton ohje!
Ohje on Glorian ruoka & viini -lehdestä, numerosta 7/2014 ja tämän tein kokolailla "by the book":)

MAA-ARTISOKKAKEITTO JA PÄHKINÄISET KRUTONGIT 
4 annosta

1 kg maa-artisokkia
1 iso, jauhoinen peruna (esim. Rosamunda)
1 purjo (tämän jätin pois)
nokare voita
2-3 rkl sataykastiketta
1 l vettä
appelsiinin kuoripala
2 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
1 tl suolaa

1. Pese, kuori ja lohko maa-artisokat. (En kuorinut, pesin vain huolellisesti!) Kuori ja kuutio peruna. (Enkä kuorinut perunaakaan! Olen oppinut että juuri kuoren alla kaikki se ihanuus...ei haitannut yhtään!) Halkaise ja huuhtele purjo, viipaloi purjon vaalea osa.
2. Sulata voi kattilassa. Lisää kasvikset ja kuulota muutama minuutti. Lisää sataykastike  ja jatka hauduttamista pari minuuttia samalla sekoittaen. Lisää vesi. Pese appelsiini hyvin ja leikkaa kuoresta nin 10 x 2 cm kokoinen pala. Käytä terävää veistä, niin ettei valkoista kuorta tule mukaan. (Vaikein osa. Raastoin kuorta keiton joukkoon kunnon satsin, ei varvinnut huolehtia valkoisesta osasta eikä poisnoukkimisesta.) Lisää appelsiininkuori (tai raaste!) keittoon ja hauduta kannen alla noin 20 minuuttia eli kunnes juurekset ovat pehmeitä.
3. Ota kuoripala pois (jos sen sinne laitoit). Lisää appelsiinista puristettu mehu (pistin blenderiin kokonaisen kuoritun appelsiinin ja laitoin joukkoon tämän ihanan kuohkean mehun, saattoi olla enemänkin kuin 2 dl)  ja suola. Soseuta.

PÄHKINÄISET KRUTONGIT
4 annosta

5 cm pala saaristolaisleipää
1 1/2 dl maapähkinöitä
1 rkl (ruokosokeri)siirappia
1/2 rkl voita
1/2 suolaa

1. Kuutio saaristolaisleipä. Paahda kuutioita  paistinpannussa miedolla lämmöllä. Ota rapeutuneet kuutiot sivuun.
2. Paahda paistinpannussa pähkinöiden pintaan väriä. Kumoa pähkinät keittiöpyyhkeeseen ja taita pyyhe pähkinöiden päälle. "Kauli" käsillä pähkinöitä, jotta kuoret irtovat. (Hah, arvaat varmaan mitä!)
Paahda (kuorettomia) pähkinöitä pannussa pari minuuttia. Lisää joukkoon nokare voita ja leipäkuutiot. Valuta sekaan siirappi (laitoin lisäksi vähän ruokosokeria = ruokosokerisiirappia) ja lisää ripaus suolaa. Tarjoa keiton lisänä.

Maailman paras maa-artisokkakeitto ja melkein kuoritut pähkinät.

Hyvä kattaus yhdelle. 

Kierähdänkö kääryleeksi....

Tämä pimeys ja lähestyvän talven tulo saa aikaan sen, että on entistä jouhevampaa kääriytyä peiton alle sohvalle tai sängylle. Ja jos on oikein viitseliäs, niin keräilee viereen kaiken mahdollisesti tarvittavan, jotta ei tarvitsisi kuoriutua peiton alta pois. Ettei tarvitsisi keskeyttää suloista oleilua. Sitä ikäänkuin rakentaa talviunipaikkaa. Kierähtää kääryleeksi.

Minä varaan viereen kasan lehtiä tai kirjoja. Suolaista syötävää riittävästi ja montaa eri sorttia. Myös makeaa jos tulee jälkiruoan tarve.  Läppärin täytyy olla ojennusetäisyydellä, samoin kännykän. Television kaukosäädin ja varavillasukat ovat paikoillaan. Juomista on riittävästi ja sopiva valaistus luotu. Riittävän iso ja lämpöinen peitto ja johan  tuntuu siltä että tässähän on kaikki tarvittava. On aika vain olla, aika vain muhia ja kerätä lämpöä, hauduttautua ja kypsyä. Kunnes on taas valmis kohtaamaan kylmyyden ja pimeyden (ehkä).

Johtuukohan tästä "sohvakääryleeksi" käpertymisestä myös se, että viime aikoina olen kunnostautunut kääryleiden teolla ruokapuolellakin? Perheen (erityisesti teinien) iloksi  tein ensin kreikkalaistyylisiä kaalikääryleitä ja heti perään täytettyjä hirvenlihakääryleitä. Kokosin täytteet samalla hartaudella kuin oman pesäni sohvalle. Kaiken tarvittavan, ei mitään ylimääräistä ja niistä tuli täydellisiä.


KREIKKALAISTYYLISET KAALIKÄÄRYLEET
oma, vuosien varrella kehittynyt resepti joka vaihtuu joka kokkauskerralla

1 kaali 

Täyte:
1 dl riisiä, puuroutuvaa
400 g lampaan jauhelihaa 
sieniä (käytin kanttarelleja, mutta suppiksetkin käyvät)
sipuli (jos perheessä ei sipulikammoisia)
pari valkosipulinkynttä
paketillinen fetaa
minttua, korianteria ja haluamiasi muita yrttejä
mustapippuria

Pinnalle:
voita, siirappia ja pari desiä lihalientä

* Poista kaalista kanta ennen kuin laitat sen kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Tämä kannanpoisto kannattaa tehdä huolella, säästyt monelta harmitukselta myöhemmin!
Irrottele lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät ja nosta valumaan. Sitä helpommin irtoavat, mitä huolellisemmin olet poistanut kannan!
* Keitä riisi.
* Kuullota valkosipulinkynsiä (sipuli)  ja lisää sienet ja jauheliha.
* Kokoa täyte eli riisi, sipulit, sienet, jauheliha, feta, yrtit ja pippuri + suola.
* Leikkaa isoista kaalinlehdistä paksu lehtiruoto pois, täytä ja rullaa kääryleeksi.
* Kääryleet uunivuokaan, päälle voinokareita,
* Paista 275 asteessa vartin verran kunnes pinta ruskistuu.
* Alenna uunin lämpö 175 asteeseen, valuta kääryleiden päälle siirappia ja lihalientä.
* Kypsennä reilu tunti.
* Tarjoile perunamuusin ja puolukkahillon kanssa.

Kaalikääryleillä on ihan turhaan työlään ruoan maine! 

HIRVENLIHAKÄÄRYLEET SUPPIKSILLA JA FETALLA

oma, kaapista löytyneillä raaka-aineilla imporvisoitu

* hirvenpaistia 

Täyte:

* tuorejuustoa

* suppilovahveroita reilusti

* fetaa

* yrttejä (rakunaa, salviaa, timjamia, meiramia ja mitä nyt sattuu löytymään)

* mustapippuria

* pekonia

Kastike:

* 2 dl kermaa

* ylimääräinen täyte

* loraus riistafondia

* Paista sienet voissa, lisää feta, mustapippuria ja iso kasa yrttejä.

* Voitele "lihasiivut" tuorejuustolla ja levitä täyte.

* Rullaa kääryleiksi, kieritä vielä pekoniviipale päälle ja sido pellavanarulla (tai hammastikulla)

* "Ota kääryleisiin pinta" paistinpannulla ja siirrä sen jälkeen paistovuokaan tai pataan.

* Sekoita lopputäytteen (jos jää) sekaan kerma ja loraus riistafondia, keitä kasaan ja lisää kääryleiden päälle pataan.

* Hauduta 150 asteessa pari tuntia

Meillä syötiin jo tunnin haudutuksen jälkeen. Liha oli kypsää ja herkullista, mutta siirsin loput kääryleet vielä 1 1/2 tunniksi lisähaudutukseen. Seuraavana päivänä kääryleet olivat - jos mahdollista - vieläkin ihanampia!!!

Sama lisuke kuin kaalikääryleilläkin, muusia ja puolukoita!

Tämä ruoka paranee seuraavana päivänä, kannattaa tehdä paljon!

Teinien mielestä liharuokakausi saisi sitten toistaiseksi olla tässä. Kuulema kasvisruoka kiinnostaa. Muttei linssikeitto. Ota näistä nyt sitten selvää.

Suutarin lapsen kengät ja kauppiaan rouvan lounasruoat....

Tähän ikään mennessä olen nähnyt useammankin ruokaympyrän ja opiskellut ulkoa jos toisenkin ruokasuosituksen. Ja oppinut sen,  että hyvä on syödä aamulla, lounaalla ja illalla. Ja väliin hyvät välipalat. Niin yksinkertaista se on. Tai luulisi olevan.

Aamut sujuvat hyvin. Arkisin olen oppinut tekemään aamupalaksi ravitsevan smoothien, viikonloppuisin herkuttelen hyvällä leivällä ja juustoilla. Myös illat sujuvat hyvin. Arki-iltaisin syömme "sitä samaa kuin eilen ja toissapäivänäkin" tai sitten innostuksen puuskassa väsäilen jotain uutta herkkua. Välipalana menee banaani (TAI SNICKERS -SUKLAAPATUKKA) tai pähkinöitä.

Lounas on se ongelma. Se paha rasti, jolla suutarin lapsi ei löytänyt kenkäänsä eikä ruokakauppias ruokaansa. Nälkä on, mutta mitään ruokaa ei. Siis työskentelen K-citymarketissa ja voisi olettaa että sen kokoluokan ruokakaupassa on valinnanvaraa. Nimittäin ruoassa. Tosi on kuitenkin se, että saatan kulkea kolme kertaa kaupan ympäri, ohi valmisruokaa tarjoavan palvelutiskin, herkkuja notkuvan salaattibaarin, terveyttä huutavan hedelmä/vihannesosaston, uutuuksia notkuvat rahka/jogurttihyllyt,  mutta edelleenkään en löydä mitään syötävää. Siis mitään sopivaa syötävää.

Olen kokeillut myös sitä naistenlehdistä tuttua "kuuntele mikä ruoka sinua kutsuu", mutta turhaan olen seisonut porkkanoiden ja omenoiden, raejuuston tai salaattitiskin edessä. Kukaan ei kutsu. Paitsi kalatiskin kuhafilee, jota voisi viikonloppuna kokeilla taas piparjuuren kanssa tai lihatiskin ankanrinta jonka kimppuun viimeinkin voisi uskaltautua,  pähkinät jotka on upotettu joko jogurttiin tai suklaaseen tai Burger King jota ei löydy edustamastamme kauppakeskuksesta. Siinäpä ne sitten kutsuhuudot olivatkin. Jotain on tehtävä.

Nimittäin omat eväät. Tänään ryhdistäydyin ja valmistin huomiseksi lounaaksi linssikeiton punaisista linsseistä. Aamulla smoothien jälkeen pakkaan lounaskeiton termospulloon.
Katsotaan miten suutarin lapsen käy.

LINSSI-KOOKOSKEITTO (resepti muovautunut vuosien varrella)
En tiedä monelleko - varmaan monelle koska tästä meillä syödään muutamankin kerran.

1 sipuli (tähän voi laittaa koska vedän sauvasekoittimella sileäksi, eikä mies huomaa)
muutama valkosipulinkynsi
korianteria
chiliä (tuoretta tai chili-paste-tahnaa)
currya
purkki tomaattimurskaa ja saman verran vettä
2 dl punaisia linssejä
purkki kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria

Kuulota öljytilkassa pilkotut sipulit, valkosipulit ja mausteet.  Lisää tomaattimurska, vesi ja linssit.
Keitä n. 20 minuuttia. Lisää kookosmaito, suola ja pippuri. Kiehauta. Ja sitten sauvasekoittimella sileäksi ja maun tarkistus. Päälle tuoretta korianteria. Paljon.

Pitää muistaa pakata mukaan myös tuoretta korianteria.

Täytyy myöntää että ensimmäistä kertaa en ole eväiden kanssa töihin lähdössä. Muutaman kerran ovat jääneet sinne käsilaukun pohjalle ja sitten on otettava lusikka kauniiseen käteen; meillä on kaupan alalla ehkä laajin ja monipuolisin  työpaikkaruokala. Joskus sitä vain ei näe metsää puilta.

Pitää Pystyä Puhumaan....pah...

Tiedäthän ne naistenlehtien jutut,  joissa tunnetut henkilöt paljastavat käsilaukkunsa sisällön. Sisältö on mielenkiintoista ja sitä on paljon - useimmilla. Toki koskaan en ole nähnyt kenenkään kassissa kenkiä tai sukkia, toissaviikkoisesta banaanista puhumattakaan...

Kaikkein kamalin paljastusjuttu tulisi jos ruokakauppiasta pyydettäisiin paljastamaan jääkaappinsa tai ylipäätään ruokakaappinsa sisältö. Purnukkaa ja tuubia nimittäin riittää. Tavarantoimittajien näytteitä - niitäkin joita ei ikinä tule käytettyä,  mutta jotka joka tapauksessa raahaa kotiin. Rikkoutuneita tai muuten myyntikelvottomia pakkauksia. Ja niitä joissa päiväys oli lähellä (tai jo mennyt) jo kotiin tuotaessa. Minä en ikinä paljasta ruokakaappiemme sisältöä kenellekään. Vieraillekin sanotaan että pyydettäessä saa, kaappeihin ei kannata kajota.

Vaikka ruokakaappiemme sisältö on kevyesti sanottuna kaaosmainen,  löytyy sieltä kuitenkin  (näiden parempia aikoja odottavien purnukoitten lisäksi) aina parmesaania, fetaa, mozzarellaa, sitruunaa ja pastaa. Ja punaviiniä.

Nimittäin meidän perheen koossapitämä voima - PPPP -  ei ole Pitää Pystyä Puhumaan (puuskuttamatta) vaan yksinkertaisesti Parmesan, Pasta ja Punaviini (ja tamperelaisittain Pasilika).

Kokille lasi viiniä.

Löysin uuden ruokalehden nimeltään Soppa 365 jossa oli mielestäni runsas kattaus ideoita, joita aion kokeilla. Mukavasti kirjoitettu ja kuvitettu herkullisin kuvin.  Kaksi pastaruokaa pääsi jo testiin ja voin suositella. Todella maukkaita. Helppoja ja nopeita tehdä. Arkiruokaa parhaimmillaan!

Näistä ei voi tulla kuin hyvää!

SIENI-PEKONIPASTA
4 annosta 
300 g spagettia (minä käytin sitruuna-pippurispagettia joka on ihanaa ihan sellaisenaankin!)
4 dl kanttarelleja 
2 valkosipulinkynttä (pistin taas vähän useamman...)
100 g pekonia (paketissa on 140 g joten miksi ihmeessä jättäisin 40 g jääkaappiin...??)
mustapippuria
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl tilliä
1 dl raastettua parmesaania

1. Puhdista sienet ja paloittele. Hienonna valkosipuli (minä en koskaan käytä puserrinta vaan pilkon veitsellä...). Pane pasta kiehumaan.
2. Pilko pekoni (saksilla käy kätevästi) ja ruskista. Lisää sienet ja valkosipulit ja mausta pippurilla. Lisää vielä sitruuna ja hienonnettu tilli. 
3. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon ja päälle vielä aimo annos parmesaania. Se oli siinä.

Tästä ei puutu mitään. Paitsi ehkä lasillinen punaviiniä.

 MOZZARELLA-TUOREPINAATTISPAGETTI
4 annosta

400 g spagettia
250 g kirsikkatomaatteja
3-4 valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl kapriksia (laitoin varrellisia kapriksia koska ne ovat ihania ja kauniita!)
1 ruukku basilikaa
100 g babypinaattia (ja tavallinenkin käy!)
1/2 sitruunan mehu
suolaa, pippuria
2 palloa mozzarellaa (puhvelinmaito - Pirkka mozzarella di bufala on hyvä!!!)

1. Laita spagetti kiehumaan suolattuun, runsaaseen veteen.
2. Paista puolitettuja tomaatteja ja pilkottuja valkosipuleita öljyssä. Lisää kaprikset.
3. Valuta spagetti ja lisää tomaattien joukkoon. Lisää hienonnettu basilika ja pinaatti. Mausta reilusti sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Revi mozzarella päälle ja lorauta vielä oliiviöljyä kevysti kastikkeeksi. (Meillä jokainen halusi päälle vielä raastettua parmesaania....)

Mitkä värit!

Tämän helpompaa arkiruokaa on vaikea keksiä!



Nämä kaksi pääsivät ehkä "arkiruokasuosikit" -listalleni. Kerro sinä mitä pidit!

Omaa ravintolaa perustamassa...?

Erään arki-illan keskustelu ruokapöydässä.

Teini: "Äiti, unelmoitko sä koskaan omasta ravintolasta?"

Loukkaannun,  koska lauseen sävy on se että olen jo liian iäkäs unelmoimaan, unelmointi on imperfektissä ja  toisin sanoen kysymys olisi voinut kuulua: "Äiti, kadutko sitä ettet koskaan unelmoinut omasta ravintolasta?"
Minä: (itseni koonneena) "En, olen sitä mieltä että ravintolan pitäjän pitää oikeasti osata laittaa ruokaa!"

Mies: "Niin, ja ravintolan pitää pystyä tarjoamaan "tasalaatuista ruokaa", ts. asiakkaan pitää aina olla varma siitä mitä saa. Jos tilaa saman annoksen tänään, pitää sen olla samanlainen kuin eilen. Ja teidän äitinnehän on tunnettu siitä (koettaa olla vakuuttava) että luovuus kunniaan. Kokeilu ja suurpiirteisyys kuuluvat äitinne vahvuuksiin  ja sitä tulee mitä sattuu. Siis AINAHAN tulee HYVÄÄ,  muttei aina sitä mitä luuli saavansa." (Ja tähän väliin tulee peukku, kannustava hymy ja tunnelataus siitä että juuri tämä on ihaninta minussa....)

Minä: "Niiii-iin, näin on. MUTTA. Voisihan todellakin ravintolan liikeidea olla myös se,  että asiakas saa aina hyvää ruokaa, mutta ei aina sitä mitä luulee saavansa. Siis että voihan olla että tänään tilattu kuha on vähän erilaista kuin viime viikolla tilattu, mutta toden totta - parempaa. Ravintolakäyntiin liittyisi kokemuksena aina aito jännitys, pitkä odotus siitä mitä tuleman pitää, karmiva epävarmuus, tumma epäily ja sitten aina - ah niin ihana yllätys...."

Olisihan se ravintolassa työskenteleville kokeillekin vähän luovempaa työtä.
Uusien ravintoloiden rahoittajat - saa ottaa yhteyttä!

Koitin todistaa perheelle että osaan olla myös tasalaatuinen ja valmistin makaronilaatikon.

Toki tuunatun sellaisen. 

Tämä on kyllä AINA yhtä hyvää.

MAKARONILAATIKKO
400 g jauhelihaa (paras tulee hirvestä)
1 pkt pekonia
valkosipulia (ja sipulia)
1 prk kuohukermaa
turaus ketsuppia
yrtti/lihaliemi -fondi
mustapippuria (ja curryä)
1 pussi tumaa makaronia

pari kananmunaa + muutama desi maitoa + mustapippuria
juustoraastetta (parmesan)

Ruskista pilkottu pekoni ja jauheliha. Mausta ja lisää kerma. Hauduta. Tarkista maku.
Keitä pasta, jätä vähän "kovaksi" - ehii kypsyä uunissa!

Lado uunivuokaan makaroni, päälle kastike ja päällimmäiseksi vielä loput makaronista. Päälle muna-maito -seos (jos haluat tehdä maidottoman/munattoman jätä pois - myös kerma kastikkeesta,
 mutta sitten ollaan kyllä jo totisen tuunauksen alueella).
Päälle juustoraaste ja uuniin 180 astetta reilut 40 min.

Ja sitä saa mitä tilaa. Hyvää nimittäin;)

Oodi oluelle!

Hyvää suomalaisen oluen päivää!

Jep, tiedän että varsinainen juhlapäivä oli eilen, mutta on kai sitä ennenkin merkkipäivät unohtuneet ja juhlat siirtyneet seuraavaan... kummilapset ovat jo tottuneet, uskoisin että myös suomalainen olut!

Vaikka olen entinen panimotyöläinen, en ole varsinainen oluen suurkuluttaja. Mutta arvostan suomalaista olutkulttuuria, sitä käsityöläisyyttä mitä se nykyäänkin vielä on. Ja suomalainen olutkulttuuri on mielestäni kohtuullisuutta arvostavaa, kansainvälisyyttä hehkuvaa, suomalaisuutta arvostavaa... ja aina sitä yhden oluen voi merkkipäivänä nauttia!

Suomalaisen oluen päivän kunniaksi tekaisin muutoinkin ajankohtaisen piiraan.
Reseptin nyysin Sinebrychoffin OLUT JA RUOKA -reseptipankista:)

OLUINEN SIENIPIIRAS
neljälle

Taikina
150 g voita
2 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja
3 rkl Karhu -olutta (saattoi mennä enemmänkin)

Nypi jauhot voin joukkoon, lisää olut ja suola. Muotoile palloksi ja laita hetkeksi kylmään.

Täyte
iso kasa metsäsieniä pienittynä (pistin rasiallisen kanttarelleja - vielä saa kaupasta!)
1/2 pkt pekonia pilkottuna (pistin tietenkin koko paketin)
pari sipulia pilkottuna (en laittanut sipulia - vaan yhden keltaisen paprikan)
mustapippuria
1 muna
1 prk kermaviiliä
öljyä paistamiseen
päälle raastettua juustoa (laitoin mozzarellaa)

Freesaa sienet kuivalla pannulla. Lisää öljyä, sipulit ja pekoni. Paista ja mausta runsaalla mustapippurilla. Painele taikina piirakkavuokaan leivinpaperin päälle (meillä luonnollisesti leivinpaperi oli loppu joten voitelin vuoan). Lisää sieniseos ja kaada päälle kermaviili-muna -seos. Juustoa päälle ja uuniin. 200 astetta ja reilu puoli tuntia. Tarjoa hieman jäähtyneenä. 
Tai heti niin kuin meillä.

Juomaksi olutta. Kokeile jotain uutta, vaikka Sinebrychoffin uutuuksia California Steam Beer tai Irish Red Ale. Toimii!

Ohjeessa oli että tarjoile hieman jäähtyneenä, mutta meillä se meni ihan kuumana!

Koska uuni oli valmiiksi lämmin, kokeilin vielä ystävältäni Realta saamani näkkäriohjeen!

SIEMENNÄKKÄRI

1 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
2 dl maissitärkkelystä
1/2 dl öljyä
2 dl kiehuvaa vettä
(ja laitoin vielä vähän hasselpähkinärouhetta)

Vauhdikas sekoitus ja levitys leivinpaperin (voideltu uunipelti toimii myös) päälle uunipellille. 
150 astetta ja koko lailla tunti.
Aivan loistava näkkäri, gluteeniton, maidoton ja mitä kaikkea....mutta makua ei puutu!!!

Luulen että kohta on kippo tyhjä!

Paluu perusasioiden äärelle.

Välillä on niitä kokkauskausia että tekee mieli kokeilla kaikkea uutta ja ihmeellistä. Nimenomaan sellaisia ruokia joiden nimet ovat toinen toistaan vaikeampia ja niitä ei osaa lausua. Tekee mieli tuunata ja varioida, syöttää ja testata perheellä.
Kunnes teini lopulta katsoo pitkästyneenä pitkään ja sanoo: "Äiti, voisiko meillä edes joskus olla ihan tavallista ruokaa?".

Ja sitten on aika palata perusasioiden äärelle.


MEIDÄN PARAS PERUNAMUUSI

* Tee perunamuusi ja käytä siihen kunnon maitoa, lämmitettyä. Älä vatkaa sähkövatkaimella (tulee liisterimäistä), vaan paras työkalu on vanhanajan perunasurvin!
* Lisää voita (nyt ollaan perusasioiden äärellä, ei tarvitse tehdä light -ruokaa, joten lisää vielä vähän voita!).
* Tarkista suola.
* Lisää valkopippuria (mielellään rouhittua) ja pari teelusikallista Dijon -sinappia (tavallinen ei käy).
* Tarkista vielä voi, suola ja sinappi. Todennäköisesti pitää vähän lisätä. Kaikkia.

Ainoa oikea työkalu muusin tekemiseen.

JAUHELIHAKASTIKE

* Ruskista 400 g naudan (tai hirven) jauhelihaa (mielellään luomua) ja muutama valkosipulin kynsi. Ja sipuli (minä jätän sipulin sattuneesta syystä usein pois, mutta lisää ihmeessä!).
* Lisää pari rkl vehnäjauhoja ja ruskista rauhassa.
* Lisää nesteeksi vettä ja kuohukermaa (se pienempi purkillinen).
 * Mustapippuri ja curry - sillä lailla sopivasti mutta reilusti!!!
* Usein lisään yhden lihafondin (tai lihaliemikuution), vähän soijakastiketta ja hieman ketsuppia.
* Ja sitten haudutellaan, maistellaan, lisätään ehkä vähän currya tai pippuria...taas vähän maistellaan ja haudutellaan...

Molemmat, sekä muusi että kastike menevät kyllä itsekseenkin...eivät välttämättä kaipaa toinen toistaan....kokemusta on. Mutta jos nyt kerran haluat valmistaa perheelle sitä "ihan tavallista ruokaa" niin voisihan se olla hyvä idea tarjota nämä samalla kertaa, yhdellä lautasella...

Perusasioiden äärelle meneminen tarkoittaa meidän perheessä myös PAKURITEEN keittämistä.
Onhan se nyt sentään ihan eri asia kuin liottaa Sweet Chai tai Vanilla Chai tai Bonne Nuit -teepusseja.
Kehotan käävänkaatoon ensi viikonloppuna. Muista että pakurikäävän keräys ei kuulu jokamiehen -oikeuksiin,  joten jos ei omalta maalta löydy niin sitten naapurilta lupa. Tunnistat pakurin koivunkyljestä (yleensä juuri niin korkealta että et ilman tikkaita ylety) punaruskeasta väristä. Kirveellä irti ja vähän kuivatusta kotona. Yhdestä kananmunankokoisesta möhkäleestä keittää teetä ainakin kymmenen kertaa (niin kauan kuin tummaa väriä irtoaa).

Minä keitän yleensä kerralla kattilallisen ja annan kiehua 20 minuuttia. Joskus kun olen viitseliäällä tuulella, raastan pakurin mausteeksi vähän inkivääriä tai heitän keitinveden mukaan kunnon palasen. Antaa ihanasti makua. Ja mikä parasta,  pitää syysflunssan loitolla. Tai lopettaa lyhyeen. Näin on.

Ps.
Pakuriteetä saa muuten myös valmiina teepusseina hyvin varustetuista kaupoista.

Jaa siiville vai...?

Kun tamperelaisten kanssa lähtee viettämään viikonloppua, yksi asia ruoan suhteen on varmaa. Nimittäin se että jossakin vaiheessa viikonloppua on saatava Kanansiipiä. 

Jokaisen tamperelaisen on jossain vaiheessa elämäänsä tehtävä se tärkeä päätös ja valinta siitä onko The One and Only  Kanansiipipaikka Siipiweikot vai "se toinen". Vähän samanlainen valinta kuin aikanaan se että kannattiko Tapparaa vai Ilvestä.  Molempia siis ei voi valita. Meidän valintamme oli ja on edelleen Siipiweikot:)

Asioimme Tampereella asuessamme Siipiweikoissa niin usein, että oletimme kuuluneemme "kantiksiin". Vähän pidemmän korren vetää kyllä ystäväpariskuntamme,  jonka ei enää edes tarvitse luetella tilaustaan siellä asioidessaan....tai tilausta puhelimella tehdessään...riittää kun kertoo että "Maarit tässä moro!".

Mikäli tamperelainen ei saa kuskattua mökilleen siipiä valmiina Siipiweikoista (nykään saa oikein tuommoisen kätevän kassin kera), tamperelainen tuunaa siivet itse.

ITSE TUUNATUT SIIVET

* Laita kanansiivet (myydään lihatiskeillä irtona, pakasteena tai sitten ihan teollisuuden pakkaamia, mielellään maustamattomia) uunivuokaan ja kypsennä

* Kaada kypsien siipien joukkoon Siipiveikkojen HOT WINGS -kastiketta (myydään hyvin varustetuissa ruokakaupoissa)

* Tarjoa sinihomejuusto -dipin (kermaviiliä ja sinihomejuustoa) sekä porkkanaviipaleiden kanssa. Myös kurrkua voi tarjota.

* Ja ihan viralliseen annokseen kuuluu myös sellerinvarret!

* Kyytipojaksi olut (mieluiten Karhu). 

Itse tuunatut eivät ole IHAN yhtä hyviä kuin paikanpäällä nautitut, mutta varsin mainioita näistä tulee näinkin. Ei ole vaikea tuunaus, mutta olennaista on tämä kastike. Sitä et voi vaihtaa tai korvata millään muulla kastikkeella. Et millään.

Eikä näiden siipien kanssa sitten mitään muuta tarvita. Huolehdit vain että siipiä on paljon ja tarpeeksi. Samoin kuin olutta. Onnistunut ilta on kokolailla taattu. Tamperelaisen ruokahuolto on helpohko hoitaa. 

Seuraavaksi illaksi voi hyvällä omallatunnolla varata vaikka sitä mustaamakkaraa...

Siemeniä suupalaksi, pähkinöitä purtavaksi...

Syksy saa nälkäiseksi.
Tai semmoiseksi kuitenkin, että koko ajan tekee mieli napostella jotakin. Näykkiä mennessä ja haukata palatessa.  Ei syödä koko juustoa, palasen vain. Tai ei koko levyllistä Sinistä, pari riviä vain. Ei toki pullollista, lasillisen vain. Ei siis paljon. Kerrallaan.

Tänään päätin palata "siemeniä suupalaksi, pähkinöitä purtavaksi" -ohjelmaan.
Ladoin esille kipollisia erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Kuivattuja, maustettuja, sekoituksia ja yhden jossa oli kyllä mukana myös vähän (todella vähän) suklaata. Ja näitä kippoja  olen nyt sijoitellut ympäri asuntoa, niin että varmasti kohtaan mennessä ja ihan varmasti myös palatessa.

Parhaita ovat PAAHDETUT AURINGONKUKANSIEMENET:

* Lado uunipellille, leivinpaperin päälle,  kuorittuja auringonkukansiemeniä semmoinen kevyt kerros yleensä teen koko pussillisen kerralla).
* Paahda uunissa - varmaan 100-150 astetta ja n. 10-15 minuuttia. Sekoita välillä.  Ovat valmiita kun tuoksuvat paahdetuilta ja näyttävät kauniin ruskeilta. 
* Kaada siemenet kulhoon ja kaada päälle soijakastiketta. En osaa sanoa miten paljon, niin että kostuvat kunnolla. (Opit kyllä huomaamaan miten soijaisista=suolaisista pidät.) Parempaa tulee kun käyttää normisuolaista soijakastiketta. Tervellisempää, no tiedät kyllä...
* Kaada takaisin leivinpaperin päälle pellille.  Ja takaisin uuniin. Ja samat 10-15 minuuttia kunnes ovat "kuivahtaneet". Sekoita välillä. Äläkä anna palaa.

Ei sitten muuta kuin kauniiseen kuppiin tai kippoon ja esille useampaan paikkaan. Meillä joutuu laittamaan kuppiin lusikan että teinit saavat kätevämmin lusikoitua suoraan suuhun...

Ja jos laitat esille vaikkapa paahdettuja pistaasipähkinöitä, muista laittaa viereen kuppi kuoria varten. Muuten menee hermot. Kuoria keräillessä.

Intialainen arki-ilta...

Intia on lumonnut minut ja koko perheen.
Meillä on muutaman kerran ollut mahdollisuus lomailla Intiassa ja koko perhe on hullaantunut erityisesti intialaisesta ruoasta. Intian värit ja tuoksut huumasivat minut jo vuonna 1995 ja siitä lähtien intialainen ruoka  on kuulunut meidän perheen suosikkeihin, ihan samalla tavalla kuin italialainenkin tai thaimaalainen tai kiinalainen...maalla ei näköjään niin väliä.

Kerran reppuilimme lasten kanssa Intian Keralassa kokonaiset kolme viikkoa.  Ruhtinaallista. Ja koska ruoka ja syöminen on koko perheen "pääharraste", söimmekin ihan olan takaa, siis ruhtinaallisesti. Kun ruoka-annos maksaa eurosta kolmeen euroa voi jotenkin hyvällä omallatunnolla kokeilla montaakin eri versiota....

Sillä lopputuloksella että kun kolmen viikon nautiskelun, lepoilun, väreistä ja tuoksuista aistimisen jälkeen vietimme vielä loman kolme loppupäivää Mumbaissa, koko porukka oli niin täynnä curryä, kurkumaa, korianteria ja kookosta  että kun toinen tytöistä bongasi  ensimmäisenä Mumbain yönä SubWay -ravintolan - olin jo sisällä tilaamassa SubWay -sämpylän tuoreella tomaatilla ja kurkulla ja toistin moneen otteeseen että - ei sitten mitään masalaa mausteeksi!!!
Säälittävää mutta totta - seuraavana päivänä löysimme McDonald´s ravintolan ja kolmantena Pizza Hutin. Ja kaikki oli niin ihanan ei-intialaista.

Oli noloa myöntää että jäimme paitsi Mumbain paikallisista ruokaelämyksistä. Emme puoleentoista vuoteen syöneet mitään,  mikä edes muistutti Intiasta.

No tilannehan on nyt toinen. Taas maistuu. Ja erittäin hyvin.

Tänään tein helpon arkiruoan, tuorejuustoa pinaattikastikkeessa - Palak Paneer.
Olen kokeillut monta eri ohjetta ja (luonnollisesti mukaillut niitä kaikkia). Paras on ollut Glorian Ruoka & Viini lehdessä joku aika sitten ollut versio. Jos onnistut löytämään - tee se!
Tämäkin (mukaeltu versio monesta kokeilusta) versio kävi kaupaksi:

PALAK PANEER

* Kuulota sipuli ja muutama valkosipulinkynsi oliiviöljyssä. Lisää sekaan garam masala -mausteseosta, currya, juustokuminaa eli jeeraa ja jauhettua korianterinsiemeniä (kaikkia sillä lailla sopivasti). Anna maustua öljyssä.
* Lisää kuutioitu paprika, muutama tomaatti (myös tomaattimurska käy) ja pari pilkottua chiliä (käytin vihreitä).
* Lisää tuore tai pakastettu pinaatti (ehkä 250 g) ja desin verran kasvislientä tai kermaa. Anna kiehua hiljalleen semmoinen puoli tuntia.
* Lisää pari desiä turkkilaista, rasvaista jogurttia ja paketillinen (joskus pistän parikin) kotijuustoa.
* Tarkista suola ja chili (ehkä haluat lisätä).

Tarjoilen lisäksi raita (ihan se valmis SantaMarian maustepussi+jogurtti tai kermaviini).
Ja minä tykkään että intialaisen ruoan kanssa pöydässä on aina mango-chutney. 
Ai niin, nyt muistin jopa naan -leivän. Sitäkin löytyy näin arki-iltoja varten valmiina. Ei niin hyviä kuin itse tehty, mutta jos on aika kortilla, niinkuin tiistai-iltaisin monesti on...kelpaa.

Jälkiruoaksi tarjosin eilen tekemääni raakasuklaata. Eli Cocovin helpon, herkullisen, terveellisen ja hauskan raakasuklaan valmistuspaketin avulla tekemäni "suklaanapposet". Tuhtia ja hyvää. Yksi riittää. Teineille ei maistu, enkä jostain syystä ole tuputtanut....paketin annoksesta riittää kahdelle pitkään...;)

Sitten vielä suitsuke palamaan, silmät kiinni ja mielikuvaharjoitteella ruokalevoille Intian auringon alle...

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee. On aina tullut.

Sunnuntai - koko päivä aikaa herkuttelulle!

Ihana päivä tämä sunnuntai.
Erityisesti sellainen sunnuntai jolloin ei ole mihinkään kiire. Tiedäthän.

Valmistin itselleni lounaaksi ja osalle perheestä myöhäiseksi aamupalaksi munakkaan, johon sain tungettua loput viikolla syödystä hirvenpaistista ja loput kesäkurpitsasta. Mikään ei ole vastenmielisempää kuin ruoan pois heittäminen ja meillä onkin perhe tottunut siihen että samaa sapuskaa saa yleensä koko viikon. Se on vain eri vaatteisiin puettu. Siispä myös maistuu erilaiselta. Uskon minä.
Munakas kelpasi, nälkä auttaa epätoivoista kokkia.

Päivän paras päätös oli lähteä  metsäretkelle hyvän ystävän - Tiinan - kanssa!
Häpeäkseni myönnän että kävin ensivierailulla Keskuspuistossa (tosin Tiinakin taisi olla siellä ensimmäistä kertaa). Metsää kuitenkin haettiin ja metsää löydettiin!

 Olen vakuuttunut metsän stressitasoa alentavasta vaikutuksesta - samoin kuin metsässä tai ylipäätään ulkona syötävän ruoan parantavasta vaikutuksesta. Eikä tarvitse olla niin kummallista ruokaa. Meilläkin  oli mukana - mitäpäs muuta kuin - meidän perjantaista pizzaa ja toki Tiinan tuomia makupaloja ja ihania omenoita. Ja kahvit termarista. Eipä muuta tarvittu.

Illan suunnitelmiin kuului taas kokeilla uusimmasta Gloria -lehdestä Sikke Sumarin paljastaman Tony´s Delin, aikanaan suosituimman annoksen,  Fiori di pasta gratinate ohje. Ja kävihän siinä taas niinkuin aina - reseptiä piti muuttaa hiukan, koska osan raaka-aineista olin tietenkin unohtanut hankkia. Vaan eipä hätää, hätä keinot keksii. Tähän sanontaan olen oppinut luottamaan.

Tässä ohjetta:

FIORI DI PASTA GRATINATE
(4 annosta)
4 tuorepasta-lasagnelevyä (Niin, näitähän en tietenkään ollut hankkinut, mutta onneksi kaapista löytyi ihan normi lasagne-levyjä jotka "tein taipuisiksi" keittämällä niitä hetken. Toimi.)

RICOTTA PARMANKINKKUTÄYTE
500 g ricottajuustoa
1 tl samba oelek -chilitahnaa (myöskin tämä unohtui kauppaan, pistin sekaan vihreää chilitahnaa.)
suolaa ja pippuria
150 g keitettyä tai pakastettua pinaattia hienonnettuna (pinaattia oli vain kourallinen joten pistin sekaan vuonankaalia = saman värinen vihannes. Toimi.)
10-16 siivua parmankinkkua ja saman verran provolonejuustoa tai mietoa goudaa (pistin goudaa)

TOMAATTIKASTIKE
3 porkkanaa
1 iso sipuli (mies ei ollut kotona, joten patistin tyttären lähikauppaan hakemaan sipulin!)
1 sellerinvarsi
1/2 dl öljyä
4 tlk tomaattimurskaa (nyt vasta huomaan että tässä sanotaan 4 (neljä) tölkkiä!!! - pistin vain yhden. Ei haitannut. Miksiköhän?
nippu basilikaa
1 valkosipulinkynsi (pistin kolme)
suolaa ja mustapippuria

JUUSTOKASTIKE
200 g mascarponejuustoa
2-3 dl vispikermaa (pistin siis purkillisen kuohukermaa)
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa ja pippuria

PÄÄLLE 
parmesaania
sileälehtistä persiljaa (nyt olin muistanut ostaa persiljaa, laitoin sitten kuitenkin automaattisesti  päälle basilikaa, miksi en lue ohjetta kunnolla?)

* Aloita täytteestä. Sekoita kaikki täytteen aineet parmankinkkua ja provolonejuustoa lukuunottamatta. Tarista maku!

* Levitä tahna pastalevyille, päälle parmankinkku ja juusto. Rullaa kiinni, kääri kelmuun ja anna vetäytyä viileässä tunnin verran. (Nämä itse taipuisiksi tuunatut levyt vähän halkeilivat, mutta eihän sitä lopputuloksesta kukaan olisi osannut kertoa...)

* Pilko juurekset ja freesaa öljyssä, lisää tomaattimurska ja kypsennä vartti. Anna hautua 30 min ja lisää basilika. Suola ja pippuri.
* Sekoita juustokastike kattilassa keskilämmössä mascarponesta, kermasta ja valkoviinistä. Älä kiehuta. 
* Leikkaa kääröistä n. 4 cm korkuisia "torneja". Lado tornit vuokaan ja kaada päälle juustokastike. Vartiksi uuniin 180 asteeseen ja sitten tomaattikastike (pistin muuten koko tomaattikastikkeen sauvasekoittimella sileäksi, lähinnä siksi että JOS tätä jää huomiseksi, mies ei tiedä syövänsä sipulia.) päälle. Kypsennä vielä uunissa, mieluiten grillivastuksen alla, kunnes paistos on kypsä ja kaunis! Päälle parmesaania ja sitä sileälehtistä persiljaa. Mun kokemuksen mukaan basilikakin käy;)

Täydellistä sanon minä. Ja niin vakuttivat tyttäretkin. En ihmettele miksi tämä on ollut ravintolan suosikkiannos! Varmaan pääsisi suosikiksi myös mun versiolla;) Kokeile ihmeessä!!!!

                          

Voimajuomalla liikkeelle!

Aamuheräämiset on hankalia. Piste. Viikonlopun aamut tietysti on ihania kun on aikaa nautiskella ja tehtailla jotain poikkeuksellisen ihanaa aamupalaa. Niinkuin esim. munakasta johon voi laittaa kaikkea mitä vain sattuu jääkaapista löytymään. Ihan parasta.

Tänään menin kyllä arkikaavan mukaan, mutta ainoastaan siitä syystä että mun uusin viritelmä "voimajuomasta" vain on niin hyvää!!!  Siis ihan smoothie vain, mutta "voimajuoma" -nimi jäi elämään niistä lukuisista nimiversioista  joilla olen koittanut juottaa tätä vitamiinipommia myös teineille. 

Aika laihoin tuloksin. Ehkä onglema on ollutkin juuri nimi...? 

No. Mausta tätä voimajuomaa ei ainakaan voi moittia ja tänä aamuna se syntyi näin:

mustikkaa (aina ja paljon!)

banaani

tuoretta ananasta (ihan eri makuista kyllä kuin peltipurkissa myytävä!)

muistaakseni laitoin vielä kiiwin

pinaattia (tuore pinaatti on ihan must - tai sitten vuonankaali - tai rucola)

vehnänoras -jauhetta

chian -siemeniä

aswaghandaa (hyvää meille joilla "hermosto kulkee pinnassa")

(näitä superfood -jauheita mulla on laatikot väärällään, laitan sitä mikä sattuu käteen osumaan)

ja sitten nesteeksi tämä uusin löytöni: VANILJANMAKUINEN SOIJAMAITO!!!

Tällä nimittäin lähtee päivä aika mukavasti käyntiin. Olo on pirteä ja tietenkin hyvä ellei paras omatunto siitä ettei taas sortunut paahtoleipään ja lauantaimakkaraan. 

Tosin pakko myöntää että tänään otin voimajuoman kyytipojaksi palan (kaksi) eilistä pizzaa. 

Niin mutta tänäänhän olikin lauantai.

TEINEILLE SPELTTIÄ?!
Välillä tulee teineille se "mun-on-saatava-muroja" -vaihe ja nyt onnistuin löytämään tuotteen joka näyttäisi uppoavan niiden tavallisten sokerimurojen tilalle: SPELTTI-POPSIT.
Mielettömän hyvän makuisia, tosin näissä on aika paljon hunajaa (eihän ne toki muuten miltään maistuisi).
Mutta kuulostaahan tämä nyt sentään paremmalta - SPELTTIÄ!!!!

Aurinkoista lauantaita. Tänään ei ainakaan kelistä voi olla kiinni. Hyvä päivä nimittäin<3