tiistai 30. syyskuuta 2014

Intialainen arki-ilta...

Intia on lumonnut minut ja koko perheen.
Meillä on muutaman kerran ollut mahdollisuus lomailla Intiassa ja koko perhe on hullaantunut erityisesti intialaisesta ruoasta. Intian värit ja tuoksut huumasivat minut jo vuonna 1995 ja siitä lähtien intialainen ruoka  on kuulunut meidän perheen suosikkeihin, ihan samalla tavalla kuin italialainenkin tai thaimaalainen tai kiinalainen...maalla ei näköjään niin väliä.

Kerran reppuilimme lasten kanssa Intian Keralassa kokonaiset kolme viikkoa.  Ruhtinaallista. Ja koska ruoka ja syöminen on koko perheen "pääharraste", söimmekin ihan olan takaa, siis ruhtinaallisesti. Kun ruoka-annos maksaa eurosta kolmeen euroa voi jotenkin hyvällä omallatunnolla kokeilla montaakin eri versiota....

Sillä lopputuloksella että kun kolmen viikon nautiskelun, lepoilun, väreistä ja tuoksuista aistimisen jälkeen vietimme vielä loman kolme loppupäivää Mumbaissa, koko porukka oli niin täynnä curryä, kurkumaa, korianteria ja kookosta  että kun toinen tytöistä bongasi  ensimmäisenä Mumbain yönä SubWay -ravintolan - olin jo sisällä tilaamassa SubWay -sämpylän tuoreella tomaatilla ja kurkulla ja toistin moneen otteeseen että - ei sitten mitään masalaa mausteeksi!!!
Säälittävää mutta totta - seuraavana päivänä löysimme McDonald´s ravintolan ja kolmantena Pizza Hutin. Ja kaikki oli niin ihanan ei-intialaista.

Oli noloa myöntää että jäimme paitsi Mumbain paikallisista ruokaelämyksistä. Emme puoleentoista vuoteen syöneet mitään,  mikä edes muistutti Intiasta.


No tilannehan on nyt toinen. Taas maistuu. Ja erittäin hyvin.

Tänään tein helpon arkiruoan, tuorejuustoa pinaattikastikkeessa - Palak Paneer.
Olen kokeillut monta eri ohjetta ja (luonnollisesti mukaillut niitä kaikkia). Paras on ollut Glorian Ruoka & Viini lehdessä joku aika sitten ollut versio. Jos onnistut löytämään - tee se!
Tämäkin (mukaeltu versio monesta kokeilusta) versio kävi kaupaksi:

PALAK PANEER

* Kuulota sipuli ja muutama valkosipulinkynsi oliiviöljyssä. Lisää sekaan garam masala -mausteseosta, currya, juustokuminaa eli jeeraa ja jauhettua korianterinsiemeniä (kaikkia sillä lailla sopivasti). Anna maustua öljyssä.
* Lisää kuutioitu paprika, muutama tomaatti (myös tomaattimurska käy) ja pari pilkottua chiliä (käytin vihreitä).
* Lisää tuore tai pakastettu pinaatti (ehkä 250 g) ja desin verran kasvislientä tai kermaa. Anna kiehua hiljalleen semmoinen puoli tuntia.
* Lisää pari desiä turkkilaista, rasvaista jogurttia ja paketillinen (joskus pistän parikin) kotijuustoa.
* Tarkista suola ja chili (ehkä haluat lisätä).

Tarjoilen lisäksi raita (ihan se valmis SantaMarian maustepussi+jogurtti tai kermaviini).
Ja minä tykkään että intialaisen ruoan kanssa pöydässä on aina mango-chutney. 
Ai niin, nyt muistin jopa naan -leivän. Sitäkin löytyy näin arki-iltoja varten valmiina. Ei niin hyviä kuin itse tehty, mutta jos on aika kortilla, niinkuin tiistai-iltaisin monesti on...kelpaa.



Jälkiruoaksi tarjosin eilen tekemääni raakasuklaata. Eli Cocovin helpon, herkullisen, terveellisen ja hauskan raakasuklaan valmistuspaketin avulla tekemäni "suklaanapposet". Tuhtia ja hyvää. Yksi riittää. Teineille ei maistu, enkä jostain syystä ole tuputtanut....paketin annoksesta riittää kahdelle pitkään...;)




Sitten vielä suitsuke palamaan, silmät kiinni ja mielikuvaharjoitteella ruokalevoille Intian auringon alle...
Kyllä se kesä sieltä vielä tulee. On aina tullut.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sunnuntai - koko päivä aikaa herkuttelulle!

Ihana päivä tämä sunnuntai.
Erityisesti sellainen sunnuntai jolloin ei ole mihinkään kiire. Tiedäthän.



Valmistin itselleni lounaaksi ja osalle perheestä myöhäiseksi aamupalaksi munakkaan, johon sain tungettua loput viikolla syödystä hirvenpaistista ja loput kesäkurpitsasta. Mikään ei ole vastenmielisempää kuin ruoan pois heittäminen ja meillä onkin perhe tottunut siihen että samaa sapuskaa saa yleensä koko viikon. Se on vain eri vaatteisiin puettu. Siispä myös maistuu erilaiselta. Uskon minä.
Munakas kelpasi, nälkä auttaa epätoivoista kokkia.



Päivän paras päätös oli lähteä  metsäretkelle hyvän ystävän - Tiinan - kanssa!
Häpeäkseni myönnän että kävin ensivierailulla Keskuspuistossa (tosin Tiinakin taisi olla siellä ensimmäistä kertaa). Metsää kuitenkin haettiin ja metsää löydettiin!


 Olen vakuuttunut metsän stressitasoa alentavasta vaikutuksesta - samoin kuin metsässä tai ylipäätään ulkona syötävän ruoan parantavasta vaikutuksesta. Eikä tarvitse olla niin kummallista ruokaa. Meilläkin  oli mukana - mitäpäs muuta kuin - meidän perjantaista pizzaa ja toki Tiinan tuomia makupaloja ja ihania omenoita. Ja kahvit termarista. Eipä muuta tarvittu.





Illan suunnitelmiin kuului taas kokeilla uusimmasta Gloria -lehdestä Sikke Sumarin paljastaman Tony´s Delin, aikanaan suosituimman annoksen,  Fiori di pasta gratinate ohje. Ja kävihän siinä taas niinkuin aina - reseptiä piti muuttaa hiukan, koska osan raaka-aineista olin tietenkin unohtanut hankkia. Vaan eipä hätää, hätä keinot keksii. Tähän sanontaan olen oppinut luottamaan.

Tässä ohjetta:

FIORI DI PASTA GRATINATE
(4 annosta)
4 tuorepasta-lasagnelevyä (Niin, näitähän en tietenkään ollut hankkinut, mutta onneksi kaapista löytyi ihan normi lasagne-levyjä jotka "tein taipuisiksi" keittämällä niitä hetken. Toimi.)

RICOTTA PARMANKINKKUTÄYTE
500 g ricottajuustoa
1 tl samba oelek -chilitahnaa (myöskin tämä unohtui kauppaan, pistin sekaan vihreää chilitahnaa.)
suolaa ja pippuria
150 g keitettyä tai pakastettua pinaattia hienonnettuna (pinaattia oli vain kourallinen joten pistin sekaan vuonankaalia = saman värinen vihannes. Toimi.)
10-16 siivua parmankinkkua ja saman verran provolonejuustoa tai mietoa goudaa (pistin goudaa)

TOMAATTIKASTIKE
3 porkkanaa
1 iso sipuli (mies ei ollut kotona, joten patistin tyttären lähikauppaan hakemaan sipulin!)
1 sellerinvarsi
1/2 dl öljyä
4 tlk tomaattimurskaa (nyt vasta huomaan että tässä sanotaan 4 (neljä) tölkkiä!!! - pistin vain yhden. Ei haitannut. Miksiköhän?
nippu basilikaa
1 valkosipulinkynsi (pistin kolme)
suolaa ja mustapippuria

JUUSTOKASTIKE
200 g mascarponejuustoa
2-3 dl vispikermaa (pistin siis purkillisen kuohukermaa)
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa ja pippuria

PÄÄLLE 
parmesaania
sileälehtistä persiljaa (nyt olin muistanut ostaa persiljaa, laitoin sitten kuitenkin automaattisesti  päälle basilikaa, miksi en lue ohjetta kunnolla?)

* Aloita täytteestä. Sekoita kaikki täytteen aineet parmankinkkua ja provolonejuustoa lukuunottamatta. Tarista maku!




* Levitä tahna pastalevyille, päälle parmankinkku ja juusto. Rullaa kiinni, kääri kelmuun ja anna vetäytyä viileässä tunnin verran. (Nämä itse taipuisiksi tuunatut levyt vähän halkeilivat, mutta eihän sitä lopputuloksesta kukaan olisi osannut kertoa...)





* Pilko juurekset ja freesaa öljyssä, lisää tomaattimurska ja kypsennä vartti. Anna hautua 30 min ja lisää basilika. Suola ja pippuri.
* Sekoita juustokastike kattilassa keskilämmössä mascarponesta, kermasta ja valkoviinistä. Älä kiehuta. 
* Leikkaa kääröistä n. 4 cm korkuisia "torneja". Lado tornit vuokaan ja kaada päälle juustokastike. Vartiksi uuniin 180 asteeseen ja sitten tomaattikastike (pistin muuten koko tomaattikastikkeen sauvasekoittimella sileäksi, lähinnä siksi että JOS tätä jää huomiseksi, mies ei tiedä syövänsä sipulia.) päälle. Kypsennä vielä uunissa, mieluiten grillivastuksen alla, kunnes paistos on kypsä ja kaunis! Päälle parmesaania ja sitä sileälehtistä persiljaa. Mun kokemuksen mukaan basilikakin käy;)




Täydellistä sanon minä. Ja niin vakuttivat tyttäretkin. En ihmettele miksi tämä on ollut ravintolan suosikkiannos! Varmaan pääsisi suosikiksi myös mun versiolla;) Kokeile ihmeessä!!!!

                          



lauantai 27. syyskuuta 2014

Voimajuomalla liikkeelle!


Aamuheräämiset on hankalia. Piste. Viikonlopun aamut tietysti on ihania kun on aikaa nautiskella ja tehtailla jotain poikkeuksellisen ihanaa aamupalaa. Niinkuin esim. munakasta johon voi laittaa kaikkea mitä vain sattuu jääkaapista löytymään. Ihan parasta.

Tänään menin kyllä arkikaavan mukaan, mutta ainoastaan siitä syystä että mun uusin viritelmä "voimajuomasta" vain on niin hyvää!!!  Siis ihan smoothie vain, mutta "voimajuoma" -nimi jäi elämään niistä lukuisista nimiversioista  joilla olen koittanut juottaa tätä vitamiinipommia myös teineille. 
Aika laihoin tuloksin. Ehkä onglema on ollutkin juuri nimi...? 

No. Mausta tätä voimajuomaa ei ainakaan voi moittia ja tänä aamuna se syntyi näin:

mustikkaa (aina ja paljon!)
banaani
tuoretta ananasta (ihan eri makuista kyllä kuin peltipurkissa myytävä!)
muistaakseni laitoin vielä kiiwin
pinaattia (tuore pinaatti on ihan must - tai sitten vuonankaali - tai rucola)
vehnänoras -jauhetta
chian -siemeniä
aswaghandaa (hyvää meille joilla "hermosto kulkee pinnassa")
(näitä superfood -jauheita mulla on laatikot väärällään, laitan sitä mikä sattuu käteen osumaan)

ja sitten nesteeksi tämä uusin löytöni: VANILJANMAKUINEN SOIJAMAITO!!!

Tällä nimittäin lähtee päivä aika mukavasti käyntiin. Olo on pirteä ja tietenkin hyvä ellei paras omatunto siitä ettei taas sortunut paahtoleipään ja lauantaimakkaraan. 
Tosin pakko myöntää että tänään otin voimajuoman kyytipojaksi palan (kaksi) eilistä pizzaa. 
Niin mutta tänäänhän olikin lauantai.


TEINEILLE SPELTTIÄ?!
Välillä tulee teineille se "mun-on-saatava-muroja" -vaihe ja nyt onnistuin löytämään tuotteen joka näyttäisi uppoavan niiden tavallisten sokerimurojen tilalle: SPELTTI-POPSIT.
Mielettömän hyvän makuisia, tosin näissä on aika paljon hunajaa (eihän ne toki muuten miltään maistuisi).
Mutta kuulostaahan tämä nyt sentään paremmalta - SPELTTIÄ!!!!


Aurinkoista lauantaita. Tänään ei ainakaan kelistä voi olla kiinni. Hyvä päivä nimittäin<3

perjantai 26. syyskuuta 2014

Miks ei aina voi olla perjantai, perjantai....




Vihdoinkin perjantai.






                 


Onkohan se niin että ihmisellä, riippumatta siitä minkälaista työtä tekee, millaisia työaikoja tai työpäiviä tekee, on erityinen lataus perjantaihin. Perjantaissa kai yksinkertaisesti on jotain sellaista mitä muissa päivissä ei ole. Se on vapauden päivä, irtipäästämisen päivä, huojentumisen päivä.
Ja sellaisina päivinä pitää olla jotain erityisen helppoa ja erityisen hyvää syötävää. Ja mielellään myös hyvää juotavaa. Mieluummin jotain epäterveellisen hyvää jolle perjantaina voi antautua.


Meillä se on usein pizzaa. Tai oikeammin  JOSKUS, mutta minusta on ainakin mukava ajatella että "Meidän perheessä vietetään AINA Pizza-Perjantaita". "Se tarkoittaa sitä että koko perhe kokoontuu yhdessä valmistamaan ja nauttimaan pizzaa, jonka täytteet olemme yhdessä, yksimielisenä valinneet." (Bull).



Totuus on se että useimmiten meillä perjantaisin nuoriso kaivelee jääkaapista viikon jäänteitä, tai käyttää vähäiset (kuulema) kuukausirahansa SubWay´ssa ennenkuin säntäävät illan rientoihin ja me aikuiset roikimme jotain kaupalla...."ettei sitten vaan tarvitse kotona enää viikon päätteeksi tehdä mitään...Tämä on totuus. Valitettavasti.



Tänään meillä kuitenkin (varmaankin blogista intoutuneena) innostuttiin  valmistamaan pizzaa.        Tai kaksi pizzaa koska Italiassa vaihtarina ollut Iiris vaati että toisen pitää olla "aitoitalialaista" ja siihen tulee kuulema  ainostaan mozzarellaa. Mikä pizza on pizza jossa on ainoastaan mozzarellaa???????????????



Meikäläisen pizzaan tulee pohjaan tomaattipyrettä ja mustapippuria, täytteeksi salamia (paljon), ananasta, sinihomejuustoa (todella paljon), yrttejä, pippuria, juustoa, juustoa ja mainitsinko jo että juustoa. Eikö se ollut niin että perjantaina jotain epäterveellisen ihanaa jolle antautua.....



Pohjasta en muuten osaa antaa mitään vinkkiä tai ohjetta. Katson sen joka kerran jauhopussin (durum -jauhoja!!!) kyljestä, en vaivaudu painamaan mieleen.


Ei muuten mennyt montaakaan minuutia kun pellillinen oli melkein syöty....myös tätä "aitoitalialaista" johon olin saanut sentään heittää mutaman oliivin.




                                   Ps. Kuka sanoo että teineille ei maistu kurpitsakeitto? 
                                   Meillä ainakin vierailee niin valistuneita kavereita (Olivia!!!!) 
                                   jotka ainakin väittävät että "HHHYYYVÄÄ OLI".



torstai 25. syyskuuta 2014

Liian monta pataa tulella....

Kokki ja apukokit:)



Kun me (siis minä) alamme kokkailemaan, käy aika usein juuri näin. Hiukan liian monta pataa tulella, ja kaaos on valmis. Onneksi tyttäret ovat avuksi, toinen ojentaa auttavan kätensä, toinen lähettää universumin kautta rohkaisevan suukon. 
Yleensä näistä kokeiluista on ihan syötävää tullut.

Viikonloppuna ajattelin (taas) tehdä mainioita Ranskalaisia Uppomunaleipiä. 
Alkuperäinen ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä (samoin kuin alla oleva kuva), 
mutta kyllä se on olosuhteiden pakosta muuttunut aika lailla omannäköisekseni. Viimeksi muun muassa joku oli syönyt munat - joten lopputulos oli vain Ranskalainen leipä;)

Tässä kuitenkin ohje:

RANSKALAINEN UPPOMUNALEIPÄ
muutama salottisipuli
voita
ripaus sokeria
pari desiä kanalientä
paketillinen pekonia (ohjeessa sanottiin että 170 g, mutta minä laitan aina koko paketin - onkohan siinä enemmän vai vähemmän kuin 170 g??)
sieniä (mitä nyt sattuu olemaan)
suolaa ja mustapippuria

UPPOMUNAT
meillä menee aina vähintään 2 munaa per syöjä
vettä+viinietikkaa+suolaa

LISÄKSI
maalaisleipää (kyllä näitä on tehty ihan ranskanleivästäkin)
oliiviöljyä
parisienne -kastiketta (ohje perässä)
lehtipersiljaa (viimeksi taisin laittaa sitruunamelissaa, se kun oli ainut ei-kuivunut yrtti talossa)

1. Tee ensin parisienne -kastike
Sulata pari rkl voita, sekoita muutama rkl vehnäjauhoja ja anna "poreilla". Kuumenna 3 dl maitoa ja desin verran kanalientä ja sekoita neste voi+vehnäjauho -seokseen. Vatkaa kunnolla kierrevatkaimella. Siirrä sitten takaisin liedelle ja lisää vielä liraus valkoviiniä. Anna kiehua 10 minuuttia, välillä sekoittaen. Lisää suola ja pippuri.
Yhdistä pari keltuaista ja desi kermaa. Lisää vielä nämä  ja kastike on valmis!

2. Kuullota sipuleita voissa ja lisää sokeri. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa n. 10 minuuttia kunnes sipuli on pehmeää. (Tämä osa meillä jää aina pois koska mies ei syö sipulia:(  Joskus olen laittanut tomaattia ja valkosipuliakin sipulin tilalle:) Kuka estää?

3. Paahda pilkottu (ei kovin pieneksi hakattu) pekoni ja lisää sienet. Taas vähän suolaa ja pippuria.

4. Tee uppomunat. Kuumenna vesi, lisää suola ja etikka. Hämmennä vesi "liikkeelle" ja riko muna vesipyörteen keskelle. Mielellään varmaan yksi muna kerrallaan, minä laitoin viimeksi kaikki munat yhtä aikaa... Anna kiehua pari minuuttia ja nosta sitten reikäkauhalla valumaan vaikkapa keittiöpyyhkeen päälle.

5. Paahda leipä oliiviöljyssä paistinpannulla. Tai leivänpaahtimessa jonka jälkeen "voitele" oliiviöljyllä.

6. Ja sitten "täyttö". Järjestyksellä ei väliä, paitsi että kastike tulee päälle. Niin ja se lehtipersilja. Jos sitä olet muistanut hankkia.

Kaveriksi lasi (tai kaksi)  punaviiniä.



     Älyttömän kauniin näköisiä ja niin hyviä että meillä ainakin näitä on tehty jo mooooonta kertaa:)

Kananmunaviikkoa vietellään...

Ihan puskista tuli sekin tieto että tällä viikolla vietetään kananmunaviikkoa!!!
Ja löytyihän siitäkin aiheesta jotain kokeiltavaa - nimittäin sydänmenmuotoiset munat.
Aivan ehdottoman pakko oli päästä kokeilemaan. Joten tästä päivästä muodostui KauppiasKokin kotikokeilupäivä;)


Keitä kohtuullisen kovaksi, kuori ja jäähdytä.
Loput taiteilut selviävät helposti oheisesta videosta:





Ja näin söpöjä niistä tuli. Ja olisi varmaankin tullut söpömpiäkin jos olisin antanut olla 
"muotissa" sen 10 minuuttia....mutta kun piti päästä katsomaan mitä niistä tuli....


                     Luomumunissa keltuais -sydämet  ovat  vähän mitensattuu - kenollaan.
                    Niinkuin sydämen olla pitääkin <3

Mummun tuunattu kesäkurpitsakeitto

En tiedä mikä ajaa haalimaan uusia harrastuksia.
Meidän perheelle ruoka on kuitenkin niin olennainen asia sekä työssä että kotona että johan tälle täytyy vähän harrasteaikaakin suoda:)

Kauppias ei ole kokki, ja kokkaaminen on minulle kokeilua. Tämä tulkoon heti selväksi. Keittiössä pitää olla tilaa tehdä, pilkkuja ei viilata, apukokeilla pitää olla selkeät tehtävänannot (lähinnä pöydän kattaus ja siivoaminen) ja mielellään lopputulokselle suodaan edes hymy - jos kehumaan ei kehtaa.
Ja jos oikein onnistaa - kokki saa lasin punaviiniä jota nautiskellessaan voi ihailla tulevaa tuotosta...

Näillä eväin meinasin kirjata ylös meidän perhettä koskettavia, ruokaan liittyviä asioita.
Ihan vaikka vain muistoksi.


Meillä on koko alkuviikko syöty miehen valmistamaa HIRVENPAISTIA. Isän metsästämää Tuusniemen  luomuhirveä. Täydellistä ruokaa näin "yllätys-syksynä". Keho huutaa lämmintä ja tuhtia ruokaa.

Tuusniemeltä tuodut jättimäiset kesäkurpitsat huusivat myös pöytään, joten niistä väsäsin kelpo keiton näin torstaille.

KESÄKURPITSAKEITTO
Kuullota oliiviöljyssä kuorittu ja paloiteltu kesäkurpitsa, pari porkkanaa, pari perunaa, sipuli ja muutama valkosipulin kynsi ja yrttejä valintasi mukaan.
Lisää sopivasti vettä ja kasvisliemikuutio. Keitä kypsäksi.
Ota nestettä sivuun ja soseuta sauvasekoittimella, tarkista maku ja lisää tarvittaessa keitinlientä.
Nosta takaisin liedelle ja lisää reippaasti Koskenlaskijan voimakasta sulatejuustoa.
Ei pöllömpää.