tiistai 25. marraskuuta 2014

Varsinainen "bloggari".


Hankin blogioppaan. "Blog by the book - blogiopas" tarjoaa paitsi yleistietoa blogin perustamisesta ja pitämisestä, myös esimerkkejä ymmärtääkseni suosituista ja menestyneistä blogeista ja pitäjistään - bloggareista. Kuulunko joukkoon?

Näitä oppaita ei montaa versiota kaupasta löytynyt. Eikä kai sitä lukemalla bloggariksi opi?!


Aika nopeasti määrittelin oman blogini kulmakivet:

Perustaminen: 
Idea lähti vitsistä johon perheen teinit löivät löylyä kuin juhannussaunassa. Tiesivät äitinsä olevan yllytyshullu ja piittamaton muiden arvioista liittyen tekemisiensä järkevyyteen.

Ulkoasu:
Ulkoasu on hetken inspiraation tulos. Postausten ulkoasua ei viilata eikä höylätä. Mies koittaa korjata kirjoitusvirheet. Jos ehtii ennen kuin "julkaise" nappia on painettu.  Kuvat otetaan nyt eikä suunnitellen.  Kun teineillä on aikaa, he auttavat. Huomaat kyllä milloin teineillä on ollut aikaa. Tai milloin raha on vaihtanut omistajaa.

Sisältö:
Blogioppaan ohjetta, "tekstiin ei kannata suhtautua liian kunnianhimoisesti" on kuunneltu. Sisältö syntyy jos ja kun hyvää ruokaa ja tarjottavaa on syntynyt onnistuneesti. Epäonnistumisista ei kerrota.
Reseptit ovat pääsääntöisesti muiden kehittelemiä, mutta usein pakonsanelemasti tuunattuja. Tosin sanoen, raaka-aineita ei ole saatavilla, ne on unohdettu hankkia, reseptiä ei ole ymmärretty tai se on haluttu yksinkertaistaa esim. aikapulan tai laiskuuden takia.

Lukijat ja kommentit:
Lukijoitani ovat ainakin teinit (2 kpl)  ja mies (pakko-oikolukua). Sekä facebook -ystävät,  joille uusinta postausta pakkosyötetään niin kauan että ymmärtävät linkin avata. Uusia lukijoita koitetaan houkutella herkullisilla kuvilla ja ennenkaikkea vinkeillä herkkullisista kokeiluista. Kommentit pitäisivät bloggarin toki aktiivisempana;)

Blogi ja minä:
Lainaus taas blogioppaasta: "Blogit halutaan pitää pääosin inspiroivina ja positiivisina kanavina lukijoille. Jos itse pyrkii postauksissaan löytämään mukavia asioita päivästään, voi omakin mieliala yllättäen kohota." Piste.

Sponsorit:
Tässä on blogini osoite: www.kauppiaskokkaajakokeilee@blogspot.fi
Olen kiinnostunut kaikkien yritysten tuotteista ja ne saattaisivat kiinnostaa lukijoitani.

Näillä määrittelyillä päädyin siihen että minä olen kuin olenkin bloggari. Omanlaiseni ja se riittää.
Olisiko sinunkin jo aika julkaista päiväkirjasi?

Kyllä se aina vähän suunnittelua vaatii:)

Ja loppuun vielä se tärkein osio. Ruokakokeilu -osio.
Olen kokeillut ja testaillut  vuosien aikana useampaakin versiota maa-artisokkakeitosta. Hyviä versioita on monta, mutta nyt löytyi blogin -arvoinen, maailman paras maa-artisokkakeiton ohje!
Ohje on Glorian ruoka & viini -lehdestä, numerosta 7/2014 ja tämän tein kokolailla "by the book":)

MAA-ARTISOKKAKEITTO JA PÄHKINÄISET KRUTONGIT 
4 annosta

1 kg maa-artisokkia
1 iso, jauhoinen peruna (esim. Rosamunda)
1 purjo (tämän jätin pois)
nokare voita
2-3 rkl sataykastiketta
1 l vettä
appelsiinin kuoripala
2 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
1 tl suolaa

1. Pese, kuori ja lohko maa-artisokat. (En kuorinut, pesin vain huolellisesti!) Kuori ja kuutio peruna. (Enkä kuorinut perunaakaan! Olen oppinut että juuri kuoren alla kaikki se ihanuus...ei haitannut yhtään!) Halkaise ja huuhtele purjo, viipaloi purjon vaalea osa.
2. Sulata voi kattilassa. Lisää kasvikset ja kuulota muutama minuutti. Lisää sataykastike  ja jatka hauduttamista pari minuuttia samalla sekoittaen. Lisää vesi. Pese appelsiini hyvin ja leikkaa kuoresta nin 10 x 2 cm kokoinen pala. Käytä terävää veistä, niin ettei valkoista kuorta tule mukaan. (Vaikein osa. Raastoin kuorta keiton joukkoon kunnon satsin, ei varvinnut huolehtia valkoisesta osasta eikä poisnoukkimisesta.) Lisää appelsiininkuori (tai raaste!) keittoon ja hauduta kannen alla noin 20 minuuttia eli kunnes juurekset ovat pehmeitä.
3. Ota kuoripala pois (jos sen sinne laitoit). Lisää appelsiinista puristettu mehu (pistin blenderiin kokonaisen kuoritun appelsiinin ja laitoin joukkoon tämän ihanan kuohkean mehun, saattoi olla enemänkin kuin 2 dl)  ja suola. Soseuta.

PÄHKINÄISET KRUTONGIT
4 annosta

5 cm pala saaristolaisleipää
1 1/2 dl maapähkinöitä
1 rkl (ruokosokeri)siirappia
1/2 rkl voita
1/2 suolaa

1. Kuutio saaristolaisleipä. Paahda kuutioita  paistinpannussa miedolla lämmöllä. Ota rapeutuneet kuutiot sivuun.
2. Paahda paistinpannussa pähkinöiden pintaan väriä. Kumoa pähkinät keittiöpyyhkeeseen ja taita pyyhe pähkinöiden päälle. "Kauli" käsillä pähkinöitä, jotta kuoret irtovat. (Hah, arvaat varmaan mitä!)
Paahda (kuorettomia) pähkinöitä pannussa pari minuuttia. Lisää joukkoon nokare voita ja leipäkuutiot. Valuta sekaan siirappi (laitoin lisäksi vähän ruokosokeria = ruokosokerisiirappia) ja lisää ripaus suolaa. Tarjoa keiton lisänä.
Maailman paras maa-artisokkakeitto ja melkein kuoritut pähkinät.
Hyvä kattaus yhdelle. 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kierähdänkö kääryleeksi....

Tämä pimeys ja lähestyvän talven tulo saa aikaan sen, että on entistä jouhevampaa kääriytyä peiton alle sohvalle tai sängylle. Ja jos on oikein viitseliäs, niin keräilee viereen kaiken mahdollisesti tarvittavan, jotta ei tarvitsisi kuoriutua peiton alta pois. Ettei tarvitsisi keskeyttää suloista oleilua. Sitä ikäänkuin rakentaa talviunipaikkaa. Kierähtää kääryleeksi.

Minä varaan viereen kasan lehtiä tai kirjoja. Suolaista syötävää riittävästi ja montaa eri sorttia. Myös makeaa jos tulee jälkiruoan tarve.  Läppärin täytyy olla ojennusetäisyydellä, samoin kännykän. Television kaukosäädin ja varavillasukat ovat paikoillaan. Juomista on riittävästi ja sopiva valaistus luotu. Riittävän iso ja lämpöinen peitto ja johan  tuntuu siltä että tässähän on kaikki tarvittava. On aika vain olla, aika vain muhia ja kerätä lämpöä, hauduttautua ja kypsyä. Kunnes on taas valmis kohtaamaan kylmyyden ja pimeyden (ehkä).

Johtuukohan tästä "sohvakääryleeksi" käpertymisestä myös se, että viime aikoina olen kunnostautunut kääryleiden teolla ruokapuolellakin? Perheen (erityisesti teinien) iloksi  tein ensin kreikkalaistyylisiä kaalikääryleitä ja heti perään täytettyjä hirvenlihakääryleitä. Kokosin täytteet samalla hartaudella kuin oman pesäni sohvalle. Kaiken tarvittavan, ei mitään ylimääräistä ja niistä tuli täydellisiä.


KREIKKALAISTYYLISET KAALIKÄÄRYLEET
oma, vuosien varrella kehittynyt resepti joka vaihtuu joka kokkauskerralla

1 kaali 

Täyte:
1 dl riisiä, puuroutuvaa
400 g lampaan jauhelihaa 
sieniä (käytin kanttarelleja, mutta suppiksetkin käyvät)
sipuli (jos perheessä ei sipulikammoisia)
pari valkosipulinkynttä
paketillinen fetaa
minttua, korianteria ja haluamiasi muita yrttejä
mustapippuria

Pinnalle:
voita, siirappia ja pari desiä lihalientä

* Poista kaalista kanta ennen kuin laitat sen kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Tämä kannanpoisto kannattaa tehdä huolella, säästyt monelta harmitukselta myöhemmin!
Irrottele lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät ja nosta valumaan. Sitä helpommin irtoavat, mitä huolellisemmin olet poistanut kannan!
* Keitä riisi.
* Kuullota valkosipulinkynsiä (sipuli)  ja lisää sienet ja jauheliha.
* Kokoa täyte eli riisi, sipulit, sienet, jauheliha, feta, yrtit ja pippuri + suola.
* Leikkaa isoista kaalinlehdistä paksu lehtiruoto pois, täytä ja rullaa kääryleeksi.
* Kääryleet uunivuokaan, päälle voinokareita,
* Paista 275 asteessa vartin verran kunnes pinta ruskistuu.
* Alenna uunin lämpö 175 asteeseen, valuta kääryleiden päälle siirappia ja lihalientä.
* Kypsennä reilu tunti.
* Tarjoile perunamuusin ja puolukkahillon kanssa.


Kaalikääryleillä on ihan turhaan työlään ruoan maine! 


HIRVENLIHAKÄÄRYLEET SUPPIKSILLA JA FETALLA
oma, kaapista löytyneillä raaka-aineilla imporvisoitu

* hirvenpaistia 

Täyte:
* tuorejuustoa
* suppilovahveroita reilusti
* fetaa
* yrttejä (rakunaa, salviaa, timjamia, meiramia ja mitä nyt sattuu löytymään)
* mustapippuria
* pekonia

Kastike:
* 2 dl kermaa
* ylimääräinen täyte
* loraus riistafondia

* Paista sienet voissa, lisää feta, mustapippuria ja iso kasa yrttejä.
* Voitele "lihasiivut" tuorejuustolla ja levitä täyte.
* Rullaa kääryleiksi, kieritä vielä pekoniviipale päälle ja sido pellavanarulla (tai hammastikulla)
* "Ota kääryleisiin pinta" paistinpannulla ja siirrä sen jälkeen paistovuokaan tai pataan.
* Sekoita lopputäytteen (jos jää) sekaan kerma ja loraus riistafondia, keitä kasaan ja lisää kääryleiden päälle pataan.
* Hauduta 150 asteessa pari tuntia
Meillä syötiin jo tunnin haudutuksen jälkeen. Liha oli kypsää ja herkullista, mutta siirsin loput kääryleet vielä 1 1/2 tunniksi lisähaudutukseen. Seuraavana päivänä kääryleet olivat - jos mahdollista - vieläkin ihanampia!!!
Sama lisuke kuin kaalikääryleilläkin, muusia ja puolukoita!

Tämä ruoka paranee seuraavana päivänä, kannattaa tehdä paljon!

Teinien mielestä liharuokakausi saisi sitten toistaiseksi olla tässä. Kuulema kasvisruoka kiinnostaa. Muttei linssikeitto. Ota näistä nyt sitten selvää.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Suutarin lapsen kengät ja kauppiaan rouvan lounasruoat....

Tähän ikään mennessä olen nähnyt useammankin ruokaympyrän ja opiskellut ulkoa jos toisenkin ruokasuosituksen. Ja oppinut sen,  että hyvä on syödä aamulla, lounaalla ja illalla. Ja väliin hyvät välipalat. Niin yksinkertaista se on. Tai luulisi olevan.

Aamut sujuvat hyvin. Arkisin olen oppinut tekemään aamupalaksi ravitsevan smoothien, viikonloppuisin herkuttelen hyvällä leivällä ja juustoilla. Myös illat sujuvat hyvin. Arki-iltaisin syömme "sitä samaa kuin eilen ja toissapäivänäkin" tai sitten innostuksen puuskassa väsäilen jotain uutta herkkua. Välipalana menee banaani (TAI SNICKERS -SUKLAAPATUKKA) tai pähkinöitä.

Lounas on se ongelma. Se paha rasti, jolla suutarin lapsi ei löytänyt kenkäänsä eikä ruokakauppias ruokaansa. Nälkä on, mutta mitään ruokaa ei. Siis työskentelen K-citymarketissa ja voisi olettaa että sen kokoluokan ruokakaupassa on valinnanvaraa. Nimittäin ruoassa. Tosi on kuitenkin se, että saatan kulkea kolme kertaa kaupan ympäri, ohi valmisruokaa tarjoavan palvelutiskin, herkkuja notkuvan salaattibaarin, terveyttä huutavan hedelmä/vihannesosaston, uutuuksia notkuvat rahka/jogurttihyllyt,  mutta edelleenkään en löydä mitään syötävää. Siis mitään sopivaa syötävää.

Olen kokeillut myös sitä naistenlehdistä tuttua "kuuntele mikä ruoka sinua kutsuu", mutta turhaan olen seisonut porkkanoiden ja omenoiden, raejuuston tai salaattitiskin edessä. Kukaan ei kutsu. Paitsi kalatiskin kuhafilee, jota voisi viikonloppuna kokeilla taas piparjuuren kanssa tai lihatiskin ankanrinta jonka kimppuun viimeinkin voisi uskaltautua,  pähkinät jotka on upotettu joko jogurttiin tai suklaaseen tai Burger King jota ei löydy edustamastamme kauppakeskuksesta. Siinäpä ne sitten kutsuhuudot olivatkin. Jotain on tehtävä.

Nimittäin omat eväät. Tänään ryhdistäydyin ja valmistin huomiseksi lounaaksi linssikeiton punaisista linsseistä. Aamulla smoothien jälkeen pakkaan lounaskeiton termospulloon.
Katsotaan miten suutarin lapsen käy.

LINSSI-KOOKOSKEITTO (resepti muovautunut vuosien varrella)
En tiedä monelleko - varmaan monelle koska tästä meillä syödään muutamankin kerran.

1 sipuli (tähän voi laittaa koska vedän sauvasekoittimella sileäksi, eikä mies huomaa)
muutama valkosipulinkynsi
korianteria
chiliä (tuoretta tai chili-paste-tahnaa)
currya
purkki tomaattimurskaa ja saman verran vettä
2 dl punaisia linssejä
purkki kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria

Kuulota öljytilkassa pilkotut sipulit, valkosipulit ja mausteet.  Lisää tomaattimurska, vesi ja linssit.
Keitä n. 20 minuuttia. Lisää kookosmaito, suola ja pippuri. Kiehauta. Ja sitten sauvasekoittimella sileäksi ja maun tarkistus. Päälle tuoretta korianteria. Paljon.


Pitää muistaa pakata mukaan myös tuoretta korianteria.

Täytyy myöntää että ensimmäistä kertaa en ole eväiden kanssa töihin lähdössä. Muutaman kerran ovat jääneet sinne käsilaukun pohjalle ja sitten on otettava lusikka kauniiseen käteen; meillä on kaupan alalla ehkä laajin ja monipuolisin  työpaikkaruokala. Joskus sitä vain ei näe metsää puilta.