tiistai 26. toukokuuta 2015

Kevenin ainakin 20 kiloa...

Parista kirjahankinnasta on ihan pakko mainita.
Marie Kondo - Kon Mari: Siivouksen elämänmullistava taika. Marie Kondo on japanilainen siivouskonsultti, joka kirjassaan valottaa tehokkaasti keinoja siitä miten pääset eroon turhista tavaroista ja luot kotiisi kestävän järjestyksen. Siis kestävän järjestyksen. 

Tästä kirjasta on kohkattu paljon ja ehkä kohkaamisen syynä on ihmettely siitä,  että pitääkö todella nykyihmisiä auttaa kotinsa järjestämisessä ja roinan poisheittämisessä. Kyllä pitää, ainakin jos katsoo meidän kaappeihin ja säilytystiloihin  ja meidän perhe on sentään asunut nykyisessä asunnossa ainoastaan kaksi vuotta!

Sorruin tähän kirjaan saman tien. (Nykyään sorrun muuten varmimmin juuri kirjakaupassa, kenkäkauppojenkin ohi pääsen useimmiten ohi poikkeamatta.) Sorruin ja ahmin yhdeltä istumalta. Vaivaannuin hetkittäin asioiden yksinkertaistamisesta ja paasaamisesta, mutta lukemisen jälkeen nousin ylös ja tartuin konmari -menetelmää kuin härkää sarvista ja siivosin vaatehuoneen. Kärräsin jätesäkilliset (useampia) turhia vaatteita vaatekeräykseen ja tunsin miten kevenin ainakin 20 kiloa....



Konmari -menetelmä lupaa,  että kodin järjestämisen ja siivouksen ohella sitä kuin sattumalta tulee järjestäneeksi myös asiansa ja elämänsä....
Meillä on vielä kirjahylly ja kellari järjestämättä joten tästä en uskalla vielä todeta mitään...;)

Olen vielä hiukan skeptinen tuon kestävän eli lopullisen järjestyksen pysymisestä, mutta se kyllä pitää rehellisesti sanoa, että luopuminen ja tavaroista irtipäästäminen todellakin kevensi oloa.
Jopa niin paljon, että tuntui ihan tarpeelliselta värkätä keittiössä saman tien  jotain hyvää ja täyttävää!

Korianteri on lempimausteeni, mutta pizzan päälle parempi on rucola:)

Toinen kirja joka tarttui mukaan oli Henri Alénin ja Annukka Oksasen VUODEN KEITTOKIRJA. Hyvien ohjeiden lisäksi kirjaa on mukava ihan vain lueskella ja merkata hiirenkorville juuri ne sivut joista meinaa kokeilla ihan-heti-nyt-ja-huomenna.
Minä otin ensimmäiseksi kokeiluun mediassakin paljon puhutun Pizza Biancan. Enkä turhaan.

Tästä(kin) tulee taatusti tehtyä vaikka mitä!
Kirjahyllyä en järjestänyt, yhtään kirjaa en pois heittänyt.
Päinvastoin, luulen että hyllymetrejä täytyy hankkia lisää...


PIZZA BIANCA

Taikina:
1 1/2 dl lämmintä vettä
20 g hiivaa
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
n. 3 1/2 dl jauhoja (durum)

Täyte:
300 g rasvaista, hyvää, voimakasta juustoa raastettuna (emmental käy mainiosti)
1 dl raastettua parmesaania
(1 sipuli viipaloituna ---> tämä jäi meidän versiosta pois)
mozzarellaa viipaleina (Pirkka Parhaat puhvelimozzarella on ihan parasta!!!)
mustia oliiveja
sardellifileitä (meillä meni sardiinifileitä)
oliiviöljyä
rucolaa (tätä meillä ei tietenkään ollut, mikä oli mauan kannalta puute, heittelin päälle koristeeksi muistaakseni vesikrassia....että se siitä ohjeiden lukemisesta....)

1. Sekoita lämmin vesi, hiiva, suola, öljy ja jauhot. Vaivaa huolella joko käsin tai koneella. Peitä liinalla ja anna kohota rauhassa puolisen tuntia.
2. Vaivaa vielä hetki (tällä kertaa maltoin vaivata huolella ennen kohottamista ja vielä kohottamisen jälkeenkin, ja luulen että se oli kaiken vaivan väärti) ja kauli se sitten jauhojen avulla ohueksi pohjaksi. Anna vielä kohota 8 minuuttia leivinpaperin päällä (Huom. tällä Henrillä on näköjään aikaa....meillä meni kyllä suoraan täytettäväksi;))
3. Pohjan päälle juustoraasteet ja viipaloitu mozzarella. Sitten oliivit (halutessasi myös sipuli) ja loraus oliiviöljyä.
4. Paista 230 asteessa (kiertoilma) reilut 10 minuuttia. 
5. Ota pizza uunista, levitä päälle vielä sardellifileet ja rucola.
Tämä valkoinen pizza ei huutele tomaattikastikkeen perään!

Muista ottaa tähän mukaan rucolaa!
Vesikrassi ei ollut ihan parasta ja korianteri on vain kuvausrekvisiittaa.







tiistai 19. toukokuuta 2015

Ihan raakana vaan!

Olen tainnut mainita että en ole leipojatyyppi. Mutta nyt on myönnettävä että ilmassa on paitsi kesän hento, lupaava tuoksu, myös orastava leivontaintoutuminen.

Jos tästä jotakuta pitää syyttää, niin sormi osoittaa KUORRUTETTUA MINTTUSUKLAA-FUDGEKAKKUA,  jonka onnistuin kokoamaan Karita Tykän Hyvää huomenta -raakaruoka -kirjasta. Koska tämän kakun  teossa ei ole käytetty uunia eikä jauhoja, kyse ei ehkä olekaan leivonnasta vaan yksinkertaisesti taivaallisen herkun synnyttämisestä...


Tämä siis valmistuu ilman uunia. Ilman jauhoja. Mutta ei ihan ilman rasvaa...

KUORRUTETTU MINTTUSUKLAA-FUDGEKAKKU
(10-12 hengelle)

POHJA:
2 kypsää banaania
7 rkl raakakaakaojauhetta
2,5 dl kookosvoita (ohje perässä, ihan helppo!)
2 dl kookoskermaa
1 tl vaniljauutetta
3 rkl vaahterasiirappia
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
15 tippaa (reilusti) minttuöljyä (käytin piparminttuöljyä kun en muuta löytänyt!)
1 rkl psylliumkuitua

1. Karitan ohjeessa sanotaan vähän epäselvästi että "sekoita kaikki ainekset psylliumkuitua lukuunottamatta tehosekoittimessa tasaiseksi." Hänen ohjeessaan ei missään vaiheessa palata psylliumin kohtaloon....joten minä laitoin senkin tehosekoittimeen....ei kakku tästä ainakaan pilalle mennyt:)
2. Jääkaappiin yöksi tai pakastimeen muutamaksi tunniksi. (Mikäli käytit pakastinta, ota sulamaan puoli tuntia ennen tarjoilua).


KOOKOSVOI
2,5 dl valmista voita

5 dl kookoshiutaleita

1. Jauha tehosekoittimessa, kunnes muodostuu voimainen massa. 
2. Ja siinä se.


SUKLAAKUORRUTE
60g raakakaakaomassaa
40 g raakakaakaovoita
1 rkl kookosöljyä
makeutukseksi vähän hunajaa tai kookospalmusokeria (maista että saat mieluisan makeaa!!!)
ripaus suolaa
1 tl vaniljauutetta
koristeeksi maun mukaan mintunlehtiä/syötäviä kukkia/kaakaonibsejä tai jotain muuta

1. Sulata raakakaakaovoi ja-massa vesihauteessa.
2. Lisää loput ainekset ja testaa maku (lähinnä kai makeus).
3. Kaada suklaa juoksevana valmiin, jäähdytetyn kakun päälle ja laita vielä hetkeksi kylmään kovettumaan. 

Kakusta riittää pitkään, se on niin tuhtia, että teineillekin riittää ihan pieni palanen vain!


Syötävän ihanat kukat koristeena!


Kakkukokeiluni onnistui loistavasti vanhalla irtopohjaisella kakkuvuoalla, jonka kaivoin kellarista. Nyt hankintalistalla on ehdottomasti ainakin silikoninen kakkuvuoka, ehkä joku mintunvärinen...ja voikohan raakaporkkanakakun tehdä samaan vuokaan...no, ehkä hankin sille jonkun oman oranssin...


("Mikä "orastava" leivontaintoutuminen...????"....joku mutisee ohimennessään...)

tiistai 5. toukokuuta 2015

Laventelin lumoissa.


Pääsin taannoin vierailemaan täydellisessä, italialaisessa kylpylässä (Bagni Vecchi), josta en olisi halunnut poistua sitten millään. Kaiken muun kylpyihanuuden lisäksi minut huumasi laventeli -sauna jollaista en ollut koskaan ennen kokenut. Kiukaan päälle oli ripustettu suurehko "pata" joka oli täynnä laventelia (en nähnyt niin ylös, mutta oletan että laventelit olivat "vesihauteessa") ja kiukaasta irtoavat kosteat löylyt helähdytttivät ilmoille huumaavan laventelin tuoksun. Tämmöinen oli saatava.

Syntyi karvalakkiversio. Ruukullinen laventelia  löylyhuoneeseen, ruukkuun reilusti vettä ja kosteat löylyt perään. Toimii. Ei ihan yhtä huumaavasti, mutta toimii kuitenkin.


Kastele reilusti kosteaksi ennen löylyjä. 
Voit myös lisätä muutaman oksan tai kukinnon löylyveteen.


Laventeli siirretään meillä löylyjen jälkeen keittiön ikkunalle, jossa se suorittaa toista tehtäväänsä eli silmää hivelevänä kukkana oloa. Annan sille iltaisin pienen hörpyn ja se on viihtynyt kiitettävästi. Ohimennessäni saatan irrottaa siitä muutaman lehden ja hieroa tuoksua käsiini. Unilääke siirtyy käsissä sänkyyn. 



Laventelin "parantavat" vaikutukset sisäisesti nautittuna ovat tunnetut. Se rauhoittaa, rentouttaa ja alentaa verrenpainetta. Sen sanotaan myös auttavan unettomuuteen ja poistavan päänsärkyä.
Niinpä sitä on alettu hyödyntää meillä myös teenä. Tai on ehkä liioiteltua sanoa että "meillä" koska olen ainoa joka tätä parannusjuomaa on nauttinut.  V I E L Ä. Uskoisin että vielä viisastuvat.

Muutama oksa ja kukinto, päälle kiehuvaa vettä. Haudutus ja nautinto.


Sellaisenaan laventeli on maultaan aika karvas ja voimakas, ja se soveltuukin mainiosti liharuokien mausteeksi, onhan se olennainen osa provencelaista mausteseostakin yhdessä timjamin, basilikan ja rosmariinin kanssa. 

Kukkia käytän salaatissa koristeena ja jos leipoisin, laittaisin sen kauniita kukkia kakun koristeeksi kukkasten tapaan.

Meillä laventeli on ottanut paikkansa muiden yrttien ja herkkujen joukossa.

Ja uskoisin laventelista olevan kesäaikaan hyötyä ihan pihakasvinakin (tai juhannuksen hajuvetenä). Jostain olin nimittäin lukevinani että "huumaavasti tuoksuva laventeli karkottaa tuhohyönteisiä ja HOUKUTTELEE KOSIJOITA..."