Nyhjää tyhjästä

Italia on tullut meille taloksi. 

Tosin "aina" olen ihaillut sen kaunista kieltä, tyylikkäitä naisia, "hauskannäköisiä" miehiä, herkullista ruokaa ja ennenkaikkea italialaisten tapaa nauttia elämästä. Nyt kuitenkin tuntuu että Italia on vienyt palasen perheestä peruuttamattomasti. En valita. En lainkaan!

Kaksi vuotta sitten Italia vei vanhemman tyttären. Vaihto-oppilaaksi Italian etelään 10 kuukaudeksi. Tytär oppi paitsi kielen (minusta on käsittämätöntä että ummikko tulee takasin kieltä täysin sujuvasti puhuvana) myös ruokanautiskelun taidon. Oppi vuodessa syömään artsisokkaa,  (limoncelloa) aurinkokuivattuja tomaatteja, (viiniä), kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Mutta ei sieniä. Mietin pitäisikö palauttaa takaisin?

Tänä syksynä lähetin nuorimman tyttäreni myös Italiaan - 10 kuukaudeksi. Tällä kertaa pohjoiseen, Torinon lähitienoille. Tämä nuorempi osasi jo lähtiessään ruokanautiskelut (Ilmoitti tokaluokkalaisena koulussa että hänen herkkuruokansa on hirven kieli. Keitetty sellainen. Mielellään kokonainen josta voi itse veistellä haluamansa palasen. Hirvittääkö?) - mutta kielitaito oli lähtökuopissa kuten sisarellaankin aikanaan.

Vanhempi tytär laukkaa Italiassa nykyään tämän tästä,  pelkään että tämä nuorempi ei palaa lainkaan. 

Sana "pelko" ei sinänsä kuvaa realistisesti tämän äidin tuntoja. Tilannetta kuvaavampia sanoja olisivat ehkä "toivo/kannustus/into/hae-minut-mukaan/muutetaan-kaikki-sinne....."

Italia on siis ottanut paikan perheestämme enkä suinkaan laita vastaan. Päinvastoin! Odotan tosin milloin minut kutsutaan vuodeksi kieltä oppimaan ja kulttuuriin tutustumaan. 

Onko muuten olemassa vaihto-oppilasohjelmia meille aikuisille?? Tai otetaako nykyään au-pairiksi myös aikuisia??

Italialainen ruoka on siitä mainiota, että siitä pystyy loihtimaan TÄYDELLISIÄ MAKUNAUTINTOJA hyvinkin vaatimattomista raaka-aineista. Tästä hyvä esimerkki on Pasta Alfredo joka syntyy käytännössä 10 minuutissa eikä useinkaan vaadi edes etukäteisvalmisteluja. Raaka-aineet löytyvät kaapista lähestulkoon aina. Voi siis nyhjää tyhjästä!

PASTA ALFREDO

Keitä pasta (lisää keitinveteen reilusti suolaa!). Ja valitse hyvälaatuinen pasta!

Sulata 150 g voita (oikeaa voita!) ja sekoita joukkoon reilusti (150-200 g) raastettua parmesaania (kunnon parmesaania!).  Lisää vielä pilkottu valkosipuli (saa olla kokonainen valkosipuli - reilusti siis!). Mausta vielä mustapippurilla ja ripauksella suolaa!

Lisää kastike kypsän pastan joukkoon. Raasta vielä vähän parmesaania päälle ja ruoka on valmis.
(Tarjoiluvaiheessa päälle voisi heittää visuualisuuden näkökulmasta jotain vihreeää - maku ei sitä kyllä kaipaa!)

Vähän vaatimattoman näköinen - maku kuitenkin ylittää odotukset!

Punaiset pallerot ovat Pirkan Tuorejuusto-täytteisiä paprikoita. Jää listalle!

Teini pyysi lisukkeeksi le verdure (vihanneksia),  joten ladoimme uunipellille ohuksi vuoltuja "lastuja" kesäkurpitsasta, munakoisosta, paprikasta ja porkkanasta. Lisäsimme paketillisen mozzarellaa ja tuoreita yrttejä. Päälle reilusti oliiviöljyä, vähän suolaa ja pippuria. Ja tämä uuniin (taisi olla 200 asteessa parikymmentä minuuttia...ei tullut tarkkaan katsottua.....)

Varsin tuhdin pastan kaverina le verdure toimivat hyvin!

Tähän olisi voinut lisätä mitä vain - meillä tähän meni "löydöt kaapista"

Jälkiruoaksi tein tällä kertaa helpon ja nopean - tosin todella maistuvan - version Tiramisusta!

TIRAMISU

4 munaa
1 dl sokeria
400 g mascarpone-juustoa (pistän aina 2 x 250 g purkkia)
1 dl marsala-viiniä (viimeksi laitoin sherryä....)
taloussuklaata
Savoiardi-keksejä (kissankieli-keksejä) - se pienempi paketti
kaakaojauhetta tai taloussuklaata koristeluun

1. Keitä muutama desi vahvaa kahvia ja anna sen jäähtyä. Lisää viini.
2. Vaahdota 4 munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
3. Vaahdota 4 munan keltuaiset ja 1 dl sokeria. Lisää mascarpone ja valkuaisvaaahto ja sekoita.
4. Kokoa tarjoiluastiaan kerroksittain "vaahtoa"- raastettua suklaata - kahviin kostutettuja keksejä. Ja sitten taas vaahtoa - raastettua suklaata ja kahviin kostutettuja keksejä. Päällimmäiseksi vaahtoa ja koristeeksi kaakaojauhetta/suklaarouhetta. Anna "vetäytyä" jääkaapissa muutama tunti - jos maltat - syö vasta seuraavana päivänä.

Helppo versio Tirrestä!

Tätä voisi syödä ihan joutessaan.

Tira-mi-sú = vedä minut ylös

Silloin kun ei itse jaksa Italian herkkuja valmistaa, suosittelen Bulevardin Casa Italiaa!

Ihana, lämmin, kotoisa, herkullinen. Ja mikä parasta - tilauksen saa tehdä ihan rauhassa sillä muutaman italiankielen sanalla jonka omaa!  Oiva harjoittelupaikka siis.

Insalata di bresaola.

Insalata vegetariana.

Tänään osasin tilata jo Insalata Di Bresaolan ja lasin punaviiniä. Vuoden päästä meinaan osata jo kysyä tarjoilijalta kuulumiset.....pari viikkoa alkaneen italian kielen kurssin tavoitteet ovat korkealla!

Käy kurkkaamassa - tästä taitaa tulla meidän kantispaikka!