sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kevät tulee tai sitten itkee ja tulee.

Tuli muuten jostain mieleeni että onkohan kukaan oikeasti joutunut lapsuudessaan kuulemaan uhkausta "Nyt syöt - tai itket ja syöt!"?
Minä en ole, mutta jostain kumman syystä se on "hauskana" sanontana jäänyt mieleen. (Teini huutaa luettuaan tekstini että "Meille aina sanottiin noin!!!") Ei siitä sen enempää. Paitsi että vaikka sanonta olisikin tuttu, sitä tuskin tänä päivänä tarvittaisiin.
Nykyään syömiseen ei tarvitse uhkailla. Ei edes maanitella tai sen kummemmin kannustaa.  Minä ainakin näinä päivinä  syön usein, hyvin ja paljon. 

Meidän perheessä ollaan leikkisästi oltu jonkun aikaa kevätpaastolla. Nyt semmoisin säännöin, että vain kasvisruokaa Pääsiäiseen asti. Mikäli ei eteen tule jotain tilaisuutta joka vaatii toisenlaiset otteet. Siis lihansyönnin. Näitäkin tilaisuuksia on meille kaikille tullut, mutta ei se ole ollut niin tarkkaa.  Sitä syödään mitä tarjotaan. Kasvispainotteisesti ollaan kuitenkin otettu - ainakin kotiloloissa. Ja on tuntunut hyvältä.

Viime viikolla asiakas pysäytti minut myymälän käytävällä ja kysyi pahkinälevitettä. Mietin jo oikeaan hyllyväliin kävellessäni että osaan varmasti erottaa creamyn ja crunchyn. Mutta mitä vielä. Meillähän oli pähkinälevitteitä sen seitsemää sorttia. Makeutettua ja makeuttamatonta. Kermaisen tasaista ja rouheisen pähkinäistä. Tavallista ja luomua. Ja samana päivänä törmäsin GLORIAN ruoka&viini-lehden (luottolehteni) ohjeeseen Maapähkinäkeitosta. 
Makeuttamatonta maapähkinävoitakin siis todella tarvitaan.




MAAPÄHKINÄKEITTO
4 annosta


1 punasipuli (minä laitoin paprikan - punaisen)
4 valkosipulin kynttä
inkivääriä raasteena (semmoinen 3 cm pala)
pussi lehtikaalia (200 g)
1 1/2 l kasvislientä
2 dl makeuttamatonta maapähkinävoita
1 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
1 dl suolapähkinöitä
2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

1. Pilko sipulit ja raasta inkivääri
2. Poista lehtikaalista ranka ja leikkaa lehdet suikaleiksi. PIRKALTA löytyy valmiiksi lehtikaalisilppua!
3. Yhdistä kasvisliemi (1 l) , sipulit ja inkivääri kattilassa ja hauduta 10 minuuttia.
4. Yhdistä maapähkinävoi ja paseerattu tomaatti. Lisää 5 dl kasvislientä pienissä erissä ja sekoita huolella tasaiseksi.  Kaada seos sipuleiden joukkoon. Lisää lehtikaalit ja hauduta toiset 10-15 min välillä sekoittaen.
5. Mausta suolalla. Lisää joukkoon rouhitut suolapähkinät ja hienonnettu korianteri.

Kuva ei taas tee oikeutta. Taivaallista mutta aah niin tuhtia. Kalorit ovat kasassa.

Tätä keittoa meillä syödään koko viikko;)

Parsa on ilmestynyt kauppojen hyllyille. Tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä että kevät on tullut. Halusit tai et.


Minä unohdin viikonlopun viettoon lähtiessäni ottaa parsat omalta kaupalta joten pakko oli lauantaina tehdä kärpäsestä härkänen ja käydä tekemässä "kilpailu-analyysia" keskustan Stockmannilla.  Heilläkin alkanut parsavillitys oli yllättänyt ja tarjolla oli "vain" luomu-parsaa. Onneksi. 
Sillä luomu-parsa oli maussaan ylivoimaisen herkkä, maukas ja hento. Tästä lähtien meillä syödään parsaa luomuna.

Parsa oli paketissaankin niin hennon ja kauniin näköistä että mieleni teki se laitaa ensin maljakkoon. 

Valmistin kevään ensimmäiset parsat niinkuin ne mielestäni parhaita ovat.



KEVÄÄN ENSIMMÄISET PARSAT ALKUPALOINA

1. Leikkaa tai taita varren kova osa pois.
2. Asettele parsat uunipellille leivinpaperin päälle. Roiskauta reilusti oliiviöljyä ja ripottele 
päälle sormisuolaa. 
3. Uunissa grillivastuksen alla 10-15 minuuttia - kokeile haarukalla.
4. Uunista ulos ja päälle vähän sitruunan mehua ja raastettua parmesaania.  
Ei se mielestäni mitään muuta kaipaa.

Menisivät kukkinakin. Mutta siis kannattaa syödä.


Harvoin kai sitä kevään tuloa harmittelee. Saa siis kevät tulla - ei tarvitse uhkailla että "Tulet  - tai itket ja tulet."



keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Sekaisin Mehuista...


Ostin mehulingon.
Mies oli sitä mieltä että yhtäkään laitetta ei meidän keittiöön - ei liioin keittiön kaappeihin tai edes kuulemma kellariin mahtuisi. Luuli että kyseessä oli laite-hurahdus. Hetken mielijohde. Pienen ajan kestävä innostus. Kevään naistenlehden mainos tai julkkiskokin suositus.
Miten väärässä mies (taas) olikaan.


Miehen lisäksi joku muukin oli skeptinen.

Olen ollut mehustaja nyt kokonaisen kuukauden. Ja koko kuukauden surkutellut sitä, miksen ole törmännyt tähän lajiin 20 vuotta sitten kun lapset olivat pieniä. Mehustus on parasta minkä pitkään aikaan olen ruoka-asioissa löytänyt.

Ostin mehulingon K-citymarketista. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen kalliimman eli tehokkaamman. Hinta hieman alle 70 euroa. Nopea, kohtuullisen hiljainen ja mikä tärkeintä - helppo ja kätevä puhdistaa!
Laite vie kohtuullisen tilan  ja on mukiinmenevän näköinen, ts. löysi paikkansa leivänpaahtimen ja vedenkeittimen vierestä.  (Varmaan turha mainita että kaappiin se ei olisi mahtunut.)

Tämän Philips-laitteen mukana tuli kannu johon mehu kätevästi linkoutuu.

Reseptejä minulta on turha kysellä. Laitan nimittäin mehustimeen kaikkea sitä mitä talosta sattuu löytymään. Ja nykyään meiltä löytyykin jos jonkinmoista juuresta, vihannesta ja hedelmää. Väitän että meillä on syöty viimeisen kuukauden aikana enemmän vihanneksia, juureksia ja hedelmiä kuin koko viimeisen 20 vuoden aikana yhteensä.

Nyt näitä syödään meillä ihan joka päivä!

Käytän mehuihin mahdollisuuksien mukaan luomua. Porkkanaa (kuorimattomina), parsakaalia (myös kovat varret), punajuurta (kuorimattomina), palsternakkaa (kuorimattomina), pinaattia (en pese koska ovat mielestäni ihan puhtaita), lehtikaalia (en pese),  varsiselleriä ja juuriselleriä (en kuori), bataattia (en kuori) inkivääriä (en kuori), tuoretta kurkumaa (en kuori), sitruunaa (en kuori), omenaa (en kuori), appelsiinia (kuorin!), kiiviä (en kuori), ananasta (kuorin), päärynää (en kuori), jne. jne.


Laittoipa linkoon mitä tahansa, ulos tulee täydellisen ihanaa mehua. Sillä edellytyksellä että muistaa laittaa mukaan sitruunaa ja inkivääriä. Sellainen taika on selvinnyt kokeilemalla. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut mehua viemäristä pois kaataa - ei myöskään tuunata jälkikäteen. 
Mutta siis aina lisään sitruunaa ja inkivääriä. En edes uskalla kokeilla enää ilman.

Vaikka mitään tarkkoja reseptejä en ole tutkinut enkä talteen kirjoittanut, yleisimmin meillä syntyy mehu jossa on:
- pari porkkanaa
- palsternakka
- puolikas parsakaali
- pinaattia (+ lehtikaalia)
- pari omenaa
- appelsiini (tai vähän ananasta)
- sitruuna
- pala inkivääriä

Olen koittanut pitää mielessä sen että vähän enemmän "vihreää" ja vähän vähemmän hedelmää. Tarkat mittaukset olen jättänyt sikseen, kiva aina yllättyä mehun väristä ja mausta;)

Mutta koska lisään mehuni joukkoon aina kokonaisen luomu-sitruunan (kuorineen - kyllä) olen opetellut juomaan mehuni pillillä säästääkseni hammaskiillettä. Voi olla että pillin käyttö tuli talouteemme ihan liian myöhään, mutta antaahan se lasilliselle mehua trendikkään säväyksen.

Väri ei kerro mausta yhtään mitään - aina tulee hyvää!

Tuore kurkuma antaa hyvän maun ja kaiken lisäksi on super-terveellistä!

Kuten huomaat, olen yksinkertaistanut ja helpottanut hommaani. Mullat pesen juureksista pois, mutta kuorimaan tai pesemään en ala. En liioin leikkelemään tai pilkkomaan.  Homman täytyy olla helppoa ja simppeliä ja siinä varmaankin syy siihen miksi meillä edelleen lingotaan...homma ei saa mennä liian vaikeaksi. 
Näin mehu kulkee kätevästi myös mukana. Sopii myös teinin käteen.

Pakko myöntää että miehen epäilys innostuksen "nopeahkosta" laantumisesta ja laitteen pakkaamisesta säilöön on jokseenkin oikeutettu. Sen verran monta selätintä ja punnusta, vatsalautaa ja soutulaitetta on myyty vuosien varrella kirpputorilla. Kohtuullisen käyttämättöminä.

Mutta ennen kuin hyviä käytäntöjä syntyy - täytyy muodostua innostus. Parempi vielä jos syntyy hurahdus sillä silloin asialla on mahdollisuudet muuntua osaksi pysyvää arkea. Tämä kuuluu sarjaan "Naisen logiikka".

Ps.
Ennen kuin menin laitetta ostamaan, varmistin omalta äidiltäni ettei hänellä sattumalta olisi kaapissa (tai kellarissa) mehustinta. Sanoi puhelimessa että "Ei sentään, meillä vihannekset syödään kuule vihanneksina ja hedelmät hedelminä. Meillä ei mitään linkoja tarvita." "Jaahas, näinkö on - halusin vain ihan varmistaa kun muistaakseni sinulla on se leipäkone ja pastakone, raclettepannu ja mehumaija ja muutama muu kone jotka nyt eivät niin kovin aktiivisesti viime vuosina enää ole olleet käytössä....että jospa kuitenkin myös mehulinko on tullut joskus hankittua...mutta tämä selvä - ainakin tiedän mistä nämä geenit innostuksiin ovat tulleet...;)